Täydennysrakentamista etenkin 1980-luvun asuinalueilla — alueidenkäytön vuosikatsauksen teemaosiona uusien asuntojen sijoittuminen

Uutinen 5.4.2024 klo 13.42
Ilmakuva kaupungista. Etualalla näkyy kolme korkeaa rakennusta ja yksi, jota vasta rakennetaan. Taustalla on liikennettä, nostokurki, kaupunkimaisemaa ja auringonlasku.
Helsingissä on viime vuosina rakennettu korkeita asuintaloja muun muassa Kalasataman alueelle. © Kuva: Artem - stock.adobe.com
 

Asuntoja on viime vuodet rakennettu kerrostaloihin suurimmille kaupunkiseuduille, selviää tuoreesta alueidenkäytön vuosikatsauksesta. Täydennysrakentaminen on suuntautunut etenkin 1980-luvun asuinalueille.

Uusien asuntojen rakentaminen on viime vuodet keskittynyt yhä enemmän suurimpien kaupunkiseutujen asemakaava-alueille ja kerrostaloasuntoihin. Vuosina 2020–2023 valmistuneista rakennuksista melkein 80 prosenttia sijaitsee asemakaava-alueella ja niistä noin 75 prosenttia kerrostaloissa.

Hieman yli 40 prosenttia asemakaava-alueiden uusista asunnoista rakennettiin alueille, joilla ennestään olevien rakennusten yleisin rakennusvuosikymmen on 2000-luku tai vanhempi. Kyse on tällöin vanhan asuinalueen täydennysrakentamisesta, jota viime vuosina on tehty erityisesti 1980-luvun ja myös 1960-luvun asuinalueilla.

Tiedot selviävät Suomen ympäristökeskuksen tuoreesta Alueidenkäytön vuosikatsauksesta 2023. Katsauksen vaihtuva teemaosio käsittelee uusien asuntojen sijoittumista suhteessa asemakaava-alueeseen ja olemassa olevaan rakennuskantaan. Myös vuosittain seurattavat indikaattorit on päviitetty tuoreimmilla tiedoilla, jotka aineistostakohtaisesti koskevat joko vuotta 2023 tai 2022.

Tiivistyminen näkyy korttelitehokkuudessa

Uudisrakentamisen painottuminen suurimmille kaupunkiseuduille, täydennysrakentaminen ja kerrostalojen korkeuden kasvu ovat johtaneet asuinalueiden tiivistymiseen. Se on auttanut säästämään luontoalueita rakentamiselta, mutta pienentänyt viheralueiden määrää asukkaiden lähiympäristössä ja aiheuttanut haasteita esimerkiksi hulevesien hallinnassa.

Tiivistymiskehitys näkyy esimerkiksi vuosittain hyväksytyissä asemakaavoissa. Asumiseen osoitetuissa aluevarauksissa korttelitehokkuus, eli kaavan mahdollistamien kerrosneliömetrien suhde koko korttelin maapinta-alaan, on noussut erityisesti kerrostalojen korttelialueilla.

Työmatkan keskipituus uuteen ennätykseen

Vuonna 2019 työmatkan keskipituus laski ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa, mutta pandemiavuosina se kääntyi taas kasvuun. Kehitys näyttää jatkuneen myös vuonna 2022 jolloin keskipituus saavutti jo 15 kilometrin rajan.

Työmatkan pituus on tässä tarkastelussa kodin ja työpaikan välinen linnuntie-etäisyys. Se ei siis kuvaa toteutuneita työmatkoja, vaan sitä miten työssäkäyvien asuinpaikat ja työpaikat sijoittuvat yhdyskuntarakenteessa suhteessa toisiinsa.

Pandemian jälkeen tarkastelun pisimpien 100–200 kilometrin työmatkojen osuus on kasvanut edellisvuosista. Vaikuttaa siltä, että samaan aikaan kun tiivistyvä yhdyskuntarakenne osaltaan lyhentää työmatkoja, etätyö taas mahdollistaa pitkät työmatkat esimerkiksi suurimpien kaupunkien välillä.

Kestävästi kuljettavien työmatkojen osuuden lasku tasaantunut

Kestävien kulkutapojen käyttö työmatkoilla edellyttää, että asuin- ja työpaikka sijaitsevat lähellä toisiaan tai sujuvien joukkoliikenneyhteyksien päässä toisistaan. Katsauksen indikaattorissa työmatkan ajatellaan olevan helposti kuljettavissa jalkaisin tai pyörällä, kun sen pituus on linnuntietä alle neljä kilometriä. Joukkoliikenteen valitsemista taas pidetään helppona, jos sekä työmatkan alku- että loppupää sijaitsevat yhdyskuntarakenteen vyöhykerajauksessa joko jalankulku- tai joukkoliikennevyöhykkeellä.

Pitkällä aikavälillä kestävän työmatkan edellytykset ovat heikentyneet huomattavasti. Viime vuosina lasku on kuitenkin pysähtynyt ja kestävillä kulkumuodoilla kuljettavissa olevien työmatkojen osuus on pysynyt noin 70 prosentissa. Vuoden 2022 osalta osuus jopa kasvoi edellisvuodesta huolimatta työmatkojen keskipituuden kasvusta.

Tietoa kaavoituksesta, aluekehityksestä ja yhdyskuntarakenteesta

Suomen ympäristökeskus on julkaissut nykyisenkaltaisia alueidenkäytön vuosikatsauksia vuodesta 2020 alkaen. Niihin kootaan tuoretta tietoa ja indikaattoreita kaavoituksesta, aluekehityksestä ja yhdyskuntarakenteen muutoksista. Katsauksissa on vuosittain seurattavia pysyviä indikaattoreita ja yksi vaihtuva teemaosio

Katsauksen tiedot ovat pääosin peräisin Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämästä Elinympäristön tietopalvelu Liiteristä. Liiteristä löytyy lukuisia alueidenkäyttöön liittyviä paikka- ja tilastotietoja Suomesta. Lähtöaineistoina ovat muun muassa Tilastokeskuksen ruututietoihin perustuva YKR-seurantatieto, Digi- ja väestötietoviraston rakennustiedot sekä Suomen ympäristökeskuksen keräämät kaavoituksen tilastot.

Linkit ja lisätiedot


Kohderyhmä: