Paksukuorikääpä. Kuva Jorma Pennanen

Kääväkkäiden uhanalaisuuden arvioinnissa oli mukana 950 lajia, joista 237 oli kääpiä. Muita runsaslajisia ryhmiä olivat haarakkaat, orvakat, orakkaat ja jakokantaiset sienet. Arvioiduista lajeista 88 (10 prosenttia) arvioitiin uhanalaisiksi. Vuonna 2000 tehtyyn arviointiin verrattuna uhanalaisten määrä väheni 27 lajilla.

Uusia kääväkkäitä tuli arvioitiin mukaan 163 lajia. Tiedon määrä on kasvanut, ja se näkyy uhanalaisuusluokkien muutoksina. Esimerkiksi paksukuorikäävän luokka laski äärimmäisen uhanalaisesta erittäin uhanalaiseksi, sillä lajille on viime vuosina löytynyt neljä uutta kasvupaikkaa. Suojelutoimet ovat tuskin ehtineet vaikuttaa lajin runsastumiseen, vaan kyse on lajistokartoitusten myötä lisääntyneestä tiedosta.

Todellistakin runsastumista on tapahtunut. Kookkailla kaatuneilla lehtipuilla kasvavat karvaorvakka ja kastanjakääpä näyttävät lisääntyneen viime vuosina, todennäköisesti ilmaston lämpenemisen seurauksena. Myös halkiheltan levinneisyysalue on laajentunut eteläisimmästä Suomesta Järvi-Suomeen.

Hävinneiksi on luokiteltu neljä kääväkäslajia. Uusia hävinneitä lajeja ovat kultasopikka ja sämpyläorakas. Kultasopikan ainoan kasvupaikan metsä Ahvenanmaan Eckerössä on hakattu, ja viimeisin havainto lajista on vuodelta 1966. Sämpyläorakas on löydetty viimeksi vuonna 1949.

Kääväkkäät tarvitsevat lahopuuta

Valtaosa kääväkkäistä on puun tai karikkeen lahottajia ja elää metsäisissä ympäristöissä. Peräti 94 prosentille uhanalaisista kääväkkäistä uhanalaisuuden syynä onkin jokin metsään liittyvä muutos, kuten kookkaiden lahopuiden väheneminen.

Etenkin kuivien kankaiden järeillä kaatuneilla kelomännyillä kasvavat lajit, kuten kalkkikääpä ja erakkokääpä, jatkavat taantumistaan. Huolestuttavaa on myös suurten, vanhojen haapojen väheneminen haavoilla elävien vaateliaiden lajien tärkeimmillä esiintymisalueilla Itä- Suomessa.

Runsaslahopuustoisia metsiä on lähinnä suojelualueilla, joten pääosa uhanalaisten lahottajasienten populaatioista elää suojelualueilla. Talousmetsissä kääväkkäiden monimuotoisuuden säilymistä voidaan edistää esimerkiksi lisäämällä suurikokoisten säästöpuiden määrää ja antamalla säästöpuiden lahota loppuun kaatumisen jälkeen.

Karujen mäntykankaiden lajistoa, kuten maassa kasvavia orakkaita, saattaa tulevaisuudessa uhata typpilaskeuman aiheuttama metsien rehevöityminen. Siihen voi vaikuttaa vain ilmastonsuojelullisin toimenpitein. Rehevöityminen ja umpeenkasvu ovat uhkia myös niittyjen ja ketojen lajeille, kuten monille nuijakkaille ja haarakkaille. Niiden suojelun kannalta perinnebiotooppien ylläpito on ensisijaisen tärkeää.

Lisätiedot

Erikoistutkija Heikki Kotiranta, Suomen ympäristökeskus, 
puh. 0400 148 657, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Suojelubiologi Kaisa Junninen, Metsähallitus, puh. 040 593 0308, etunimi.sukunimi@metsa.fi

Kuvia tiedotusvälineiden käyttöön

Paksukuorikääpä, jonka luokka laski äärimmäisen uhanalaisesta erittäin uhanalaiseksi. Lajille on viime vuosina löytynyt neljä uutta kasvupaikkaa. Kuva Jorma Pennanen (jpg, 1219 kt)

Kuivien kankaiden järeillä kaatuneilla kelomännyillä kasvava erittäin uhanalainen erakkokääpä jatkaa taantumistaan. Kuva Jorma Pennanen (jpg, 869 kt)