Paula Kivimaa ja Eeva Primmer: Suomi tarvitsee positiivista turvallisuutta

RSS
1.12.2023 Paula Kivimaa ja Eeva Primmer
 

Turvallisuuden tunne järkkyy helposti. Viime viikkoina esimerkiksi pakolaisvirrat ja itärajan hallinta ovat lisänneet epävarmuutta. Suomen itsenäisyyspäivän kynnyksellä onkin hyvä pohtia, miten me suomalaiset voimme ylläpitää ja vahvistaa turvallisuuden tunnettamme, toimintakykyämme ja resilienssiämme niin kriiseissä kuin hyvinäkin aikoina. Resilienssillä tarkoitetaan ihmisten, yhteiskunnan tai esimerkiksi ekosysteemien kestävyyttä sekä palautumis- ja sopeutumiskykyä muuttuvissa tilanteissa.

Suomessa on käytössä kokonaisturvallisuuden malli, joka kattaa laajasti yhteiskunnan tärkeitä toimintoja. Näitä ovat puolustuskyvyn ja sisäisen turvallisuuden rinnalla henkinen kriisinkestävyys, väestön toimintakyky ja palvelut, talous, infrastruktuuri ja huoltovarmuus sekä kansainvälinen ja EU-yhteistyö. Toimintoja ylläpidetään, jotta säilytämme toimintakykymme kriisienkin keskellä.

Ilmastonmuutoksen ja luontokadon hillintää tulisi painottaa

Suomen kokonaisturvallisuusmallissa tulisi painottaa nykyistä enemmän ilmastonmuutoksen ja luontokadon hillintää. Ilmastonmuutos ja luontokato ovat riskejä, jotka kehkeytyvät vähitellen. Niiden hallitsemiseen tarvitaan pitkäjänteisiä ratkaisuja. Pitkäjänteisillä ratkaisulla selätetään myös lyhytkestoisilta vaikuttavia kriisejä, kuten kuivuutta ja sadon menetyksiä.

Ilmastoturvallisuus tarkoittaa elinkelpoisen planeetan ja rauhallisen yhteiselon turvaamista. Panostamalla ekosysteemien kestävyyteen ennaltaehkäisemme ruuan ja muiden ekosysteemipalveluiden saatavuuden kriisejä. Sopeutumalla ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin turvaamme oikeudenmukaisuutta ja kasvatamme resilienssiä.

Suomalaisessa yhteiskunnassa ymmärrys siitä, mitä resilienssi edellyttää, on hyvä. Tunnistamme arkijärjen ja tutkitun tiedon, keskinäisen luottamuksen ja yhteistyön sekä toimivien instituutioiden merkityksen kriisien hallinnassa ja niihin varautumisessa.

Valtioneuvoston kansalaispulssikyselyn mukaan kolme neljästä suomalaisesta tuntee edelleen luottamusta ja kokee elämänsä turvalliseksi. Kolme neljästä luottaa edelleen toisiin ihmisiin. Vaikka tämä luottamus on hieman laskenut tämän vuoden aikana, luottamus yhteisöissä on kuitenkin selvästi säilynyt. Luottamus moniin instituutioihin on sen sijaan heikentynyt huomattavasti. Tänä syksynä vain alle puolet suomalaisista luottaa hallitukseen. Myös koulutukseen ja terveydenhuoltoon luotetaan aikaisempaa vähemmän. Sitran tulevaisuusbarometrin mukaan yli puolet suomalaisista näkee luonnon kantokyvyn murenevan, mutta vain reilu neljäsosa kokee voivansa vaikuttaa asiaan.

Toivo ja toiminta kulkevat käsikädessä

Lisääntyvien uhkien aikakaudella on tärkeää ylläpitää toivoa, sillä se auttaa toimimaan turvallisuuden ja resilienssin parantamiseksi. Uhkiin varautumisen ja kriisien hoidon ohella on tärkeää kiinnittää huomiota positiiviseen turvallisuuteen. Sitä voidaan lisätä panostamalla ihmisten hyvinvointiin ja henkisiin voimavaroihin. Käsitettä ovat edistäneet muun muassa tutkijat Kenneth Booth ja Gulhild Hoogesen Gjorv. Positiivisessa turvallisuudessa katse suunnataan yksilöiden ja yhteisöjen mahdollisuuksiin toimia.

Esimerkiksi taloyhtiön energiaremontti tai kotikunnassa tehtävä aurinkopaneelien yhteishankinta auttaa varautumaan energiakriisiin ja luo samalla yhteishenkeä. Ruokapiirit, kimppakyydit, lasten vaatteiden kierrätys ja urheiluseurojen talkoot tuovat aktiivista yhteishenkeä samalla, kun ne vastaavat kestävyyskriisiin vähentämällä energian ja raaka-aineiden tarvetta.

Positiivista turvallisuutta voidaan lisätä myös yhteisen hyvän edistämisellä. Tärkeä keino lisätä yhteistä hyvää on luontoympäristöstä huolehtiminen. Suomalaisilla on vahva yhteys luontoon ja halu vaalia sitä. Koronapandemia korosti lähiluonnon tärkeyttä henkiselle hyvinvoinnille.

Ennallistamalla luontoa tiiviisti asutuilla alueilla parannetaan henkisen hyvinvoinnin lisäksi myös hulevesien hallintaa, epäpuhtauksien suodattamista, ravinteiden pidättämistä, hiilensidontaa ja pölytystä. Kaupunkipuut antavat helteellä kaivattua varjoa ja tarjoavat linnuille ja lukuisille muille lajeille elinympäristöä.

Maa- ja metsätalousmaiden ennallistaminen parantaa tuotannossa olevien ekosysteemien resilienssiä muuttuvassa ilmastossa, ja vesistöjen ennallistaminen vähentää valuma-alueilta Itämereen päätyviä rehevöittäviä ravinteita.

Ympäristökriiseihin vastaaminen toiminnalla edistää henkistä hyvinvointia. Yhdessä tekeminen tuo ekologisen resilienssin osaksi turvallisuuden parantamista. Suomen kannattaa panostaa positiiviseen turvallisuuteen ja resilienssiin. Niitä voimme rakentaa toimimalla yhdessä yhteisen hyvän puolesta.

Paula Kivimaa on tutkimusprofessori ja ilmastopaneelin jäsen. Hän tutkii ilmastopolitiikan ja turvallisuuspolitiikan yhtymäkohtia energiamurroksen kontekstissa. Hänelle tärkeitä henkilökohtaisen resilienssin ylläpitokeinoja ovat ajantasainen tieto sekä luonnossa kävely ja keskustelut ystävien ja kollegoiden kanssa.

Eeva Primmer on tutkimusjohtaja ja kansainvälisen luontopaneelin IPBESin hallituksen jäsen. Hän on tutkinut ympäristöpolitiikkaa ja ekosysteemien hallintaa. Kansainvälisessä työssä häntä motivoi edistää suomalaisen yhteiskunnan kaltaista tietoon nojaavaa ja tasa-arvoista yhteiskuntaa sekä maapallon ekosysteemien toimivuutta.

Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa.

Ei kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija.