Hyppää sisältöön

Suomen ympäristökeskus | Finlands miljöcentral | Finnish Environment Institute

sykefi header valkoinen

Jari Lyytimäki: Etätyöstä pysyvä arjen ratkaisu

RSS
27.3.2020 Jari Lyytimäki
 

Etätyöskentely ja etäopiskelu ovat yhdessä vilauksessa tulleet monen suomalaisen elämään. Tämä voi muuttaa arkeamme pysyvästi paremmaksi. Kun koronavirus on saatu hallintaan, voidaan etäyhteyksien hyödyntämisen parhaat opit omaksua jokapäiväisiksi käytännöiksi.

Virtuaalisten kokous- ja oppimisalustojen toimivuus tulee epäilemättä jatkossa vielä kohentumaan nykyisestä. Myös ihmisten taito alustojen tehokkaaseen käyttöön parantuu – väistämättömien alkukangertelujen jälkeen.

Kasvokkainen kohtaaminen säilyy edelleen usein ylivoimaisena vuorovaikutuksen alustana, ja varsinkin vapaa-ajalla sosiaaliset kohtaamiset ovat tärkeitä. Mutta kohtaamisten hinta on nyt entistäkin selvempi. Tautiriskit ovat vain osa hinnasta.

Etätöihin on aiemmin kannustettu ennen muuta matkustamisesta aiheutuvan ympäristökuormituksen pienentämiseksi. Kokopäiväinen etätyö vähentää myös liikenneruuhkia ja säästää työntekijän aikaa.

Taloudellisten säästöjen mahdollisuuskin on jo laajamittaisesti oivallettu: esimerkiksi tietotekniikan tai taloushallinnon palveluita on keskitetty maaseutukaupunkeihin tai puhelinmyyjien työtä Espanjan auringon ja pienien palkkojen piiriin.

Uusien ajatusten oppiminen ei vaadi opintomatkaa ulkomaille

Tutkimus on yksi ala, jolla etäyhteyksiä on hyödynnetty yllättävän vähän ja osin ponnettomasti. Tutkijoita on pikemminkin kannustettu lentämään maailmalle kuin välttämään matkustamista vaikkapa osallistumalla virtuaalikongresseihin.

Ympäristötutkimuksen kohdalla tämä on ollut erityisen kummallista, sillä meillä ympäristötutkijoilla on vankka tietämys lentomatkailun ilmastohaitoista ja useimmiten myös riittävät taidot hyödyntää etäkokouksien tekniikkaa.

Koronakriisin myönteisiä vaikutuksia pitkällä aikavälillä voikin olla uusi tapa suhtautua menneiltä vuosisadoilta periytyvään kansainvälistymisen ihanteeseen. Uusien ajatusten oppiminen ei 2000-luvulla vaadi opintomatkaa ulkomaille, eikä kättelyetäisyys ole välttämätön edellytys uusien kontaktien solmimiselle.

Etätyö ei ole ongelmatonta, mutta sen hyötyjen täysimittainen valjastaminen tukemaan hyvinvointiamme on tärkeää koko yhteiskuntaa koskevassa kestävyysmurroksessa. Kun poikkeustilanne normalisoituu, kaikkiin vanhoihin käytäntöihin ei välttämättä kannata palata.

Jari Lyytimäki on ORSI- ja STYLE-hankkeissa työskentelevä erikoistutkija, joka parhaillaan yrittää kompensoida etätyön takia vähentynyttä työmatkakävelyä harppomalla kodin portaissa kahvakuulaa kantaen.

 

Kommentit (4 kommenttia)
Laila Liukka
30.3.2020
klo 7.08
Jari, olipa SuperBlogi. SYKE on ollut jäljessä etätyöstä, vaikka on ympäristöala. Samalla kuin nuori sukupolvi skypettää ja somettaa yli mannerten - menettämättä kontaktejaan ja yhteyksiä välimatkasta huolimatta, SYKEläisten etätyömahdollisuudet ovat tähän
päivään asti olleet joustamattomat ja ajastaan jäljessä. Tietotyöläiset osaavat, tai pystyvät harjoittelemaan, digimaailmaan tarvittavan osaamisen yhteyksien pitämiseksi. Perheet eri elämänvaiheissa tarvitsevat erilaisia työaikajoustoja. Ja monet sykeläisistä
eivät asu pääkaupunkiseudun kunnissa, vaan matkustavat pitkiä matkoja Viikki kampukselle. Toivon, että tämän kriisin jälkeen SYKE pääsee nykyaikaisiin etätyökäytäntöihin, mihin moni muu organisaatio on päätynyt jo paljon aikaisemmin.
Jari Lyytimäki
31.3.2020
klo 10.11
Kiitos, Laila. Aiheellista kritiikkiä. Varmaankin on osaltaan niin että kun toimitaan osana valtionhallintoa niin ei aina voida olla kovin ketteriä uusien käytäntöjen omaksumisessa, vaikka halua olisikin. Mutta uskon että poikkeustilasta saadaan paljon
uusia oppeja ja motivaatiota etukenoisempaan menoon etätöidenkin osalta.
Pyhis
2.4.2020
klo 10.02
Tutkimusmaailmassa etäkokoustelulle oleellista olisi keksiä virtuaalivastine konferenssin kahvitauolle ja posterisessiolle: Kuinka ne maailman muutamat saman asian melkein samasta yksityiskohdasta kiinnostuneet saadaan löytämään toisensa satunnaisilla
kohtaamisilla, ja keksimään yhteiset intressinsä ja tulevat mahdollisuudet yhteiselle tutkimukselle. Esimerkki: Jos joku on tutkija biologian laitoksella, toinen asiantuntija viranomaisorganisaatiossa ja kolmas suunnittelija jonkin toisen maan hallinnonkehitysyksikössä,
mikään algoritmi ei suoraan osaa kertoa että heillä olisi yhteistä juteltavaa saman seurannankehitysasian tiimoilta.
Jari Lyytimäki
3.4.2020
klo 8.27
Totta turiset Pyhis, epämuodolliset kohtaamiset ovat usein muodollisten kokousten tärkein anti. Silti väitän että aika lailla rutiinikokoustamista voidaan tehokkaasti korvata virtuaalikokouksilla esim. tutkimushankkeissa, joissa porukka jo tuntee toisensa.
Konferensseissakin voitaisiin esitelmät/paperit ladata verkkoon jo etukäteen osallistujille kommentoitavaksi ja keskittyä paikan päällä enemmän epämuodolliseen vuorovaikutukseen, josta ne kuuluisat innovaatiot sitten sikiävät