Hyppää sisältöön

Suomen ympäristökeskus | Finlands miljöcentral | Finnish Environment Institute

sykefi header valkoinen

Taru Peltola ja Kati Pitkänen: Vastatarinoita kertakäyttökulttuurille

RSS
30.10.2020 Taru Peltola ja Kati Pitkänen
 

Kiertotaloudessa tuotteet ja materiaalit pyritään säilyttämään kierrossa mahdollisimman pitkään, jolloin jätettä syntyy mahdollisimman vähän. Luonnonvaroja myös käytetään säästeliäästi, ja kulutus perustuu omistamisen sijaan palveluiden käyttämiseen.

Luonnonvarojen ylikäyttöä ei voida ratkaista pelkästään kierrättämistä lisäämällä. Suomessa yhdyskuntajätettä syntyy vuosittain asukasta kohden 550 kiloa, ja määrä on ollut viime vuosina vielä kasvussa (Tilastokeskus 2020). Euroopassa vain noin 11 prosenttia materiaaleista saadaan kiertoon (Eurostat 2020).

On pureuduttava ongelmien lähteille, sinne missä jäte syntyy – tai pikemminkin jää syntymättä. Jos tavaroita käytetään pidempään, korjataan ja huolletaan tai ne saavat uusia käyttötarkoituksia, ne eivät päädy kierrätettäväksi jätteeksi. Kiertotaloudelle keskeistä on kestävän tavarasuhteen kehittäminen.

Tavaratarinat herättelevät pohtimaan suhdetta kulutukseen

Olemme kehittäneet Tavaratarinat-menetelmän, jonka avulla herättelemme ihmisiä pohtimaan omaa suhdettaan tavaroihin ja kulutukseen: Miten pitkään tavaroita käyttää ja mitä tavaroiden elinkaaren ja käyttöiän pidentäminen vaatii.

Lokakuussa Suomen ympäristökeskuksen SYKE Joensuun toimipaikassa tavaratarinoitaan jakoivat pääjohtaja Lea Kauppi, kemisti Jaana Kolehmainen, tutkija Miikka Hakkarainen, tutkija Jaakko Karvonen ja erikoistutkija Susanna Sironen. Pyysimme heitä kertomaan tavaroista, jotka ovat heille itselleen rakkaista ja merkityksellisiä ja joita huolletaan ja tuunataan, jotta ne säilyisivät käyttökelpoisina pitkään.

Lea Kauppi kertoi Itävallasta vuonna 1986 hankkimastaan Puch-merkkisestä polkupyörästä. Se on hänestä niin kevyt ja hyvä ajaa, ettei vaihto uuteen houkuttele. Jaakko Karvonen taas ei halua luopua 13-vuotiaana saamastaan ampumahiihtoaseesta, koska se liittyy hänelle rakkaaseen harrastukseen, ja myös hänen oman identiteettinsä muovautumiseen.

Osaan tavaroista liittyi tärkeitä muistoja lapsuudesta tai oman itsenäisen elämän alkutaipaleelta. Susanna Sirosen keittiön paraatipaikalla komeilee ukilta peritty astiakaappi, joka lapsena toimi nukkekodin korvikkeena. Jaana Kolehmainen taas ei suostu luopumaan ensimmäiseen kotiinsa muutamalla markalla hankkimastaan kukka-amppelista, josta sittemmin on muotoutunut suodatinpussiteline. Kumpaakin viehättää esineissä myös niiden estetiikka, vaikka se poikkeaa merkittävästi omistajansa muusta tyylistä.

Voiko rikkinäistä tavaraa sietää? Kysymyksen nosti esiin tarina Miikka Hakkaraisen talvitakin repeytyneestä vuorista. Hän ei halua ostaa uutta takkia, koska ilmastonmuutoksen lämmittämissä Joensuun talvissa sen käyttöaika jäisi lyhyeksi.

Keskustelussa todettiin kuitenkin, että muissa tuotteissa, kuten puhelimissa tai viihde-elektroniikassa, vikoja tai vanhentuneisuutta voi olla vaikeampi hyväksyä. Todettiin myös, että mahdollisuus tuotteen kierrättämiseen, eli tieto siitä, että vanha tavara päätyy hyötykäyttöön, voi ruokkia halua luopua vanhasta ja hankkia uusi.

Miten selättää uuden hankkimisen himo?

Keskustelu nosti esiin havaintoja siitä, miten suhde tavaraan kehittyy. Ovatko tietyt ikäpolvet valmiimpia korjauttamaan rikki menneen tuotteen? Ovatko nuoret tottuneempia hankkimaan uuden rikki menneen tilalle? Periytyykö tavarasuhde suvussa? Miten suhde tavaraan muuttuu iän myötä?

Sellaisistakin esineistä, joita on aiemmin totuttu pitämään kestokulutushyödykkeinä on tullut kertakäyttötavaraa, kun niiden rahallinen arvo on pienentynyt. Kertakäyttöistymisen kertomukselle on tärkeää löytää vastatarinoita: ajatus- ja toimintamalleja, jotka todistavat mahdollisuudesta toimia toisin.

Tavaratarinat nostavat esiin samaistuttavia tilanteita ja toimintamalleja uusien hankintojen tai tavaroiden korjaamisen mielekkyydestä. Yhteiset kokemukset voivat kannustaa myös uudenlaiseen tavarasuhteeseen, jossa uuden hankkimisen himo selätetään ja tilalle astuu halu huolehtia siitä, mitä jo on.

Taru Peltola on sosiaalisen kestävyyden apulaisprofessori SYKEssä ja Itä-Suomen yliopistossa. Vapaa-ajallaan hän on tuunannut muun muassa vanhan räsymaton lattiatyynyksi.

Kati Pitkänen on WasteLess-  ja CIRCWASTE-hankkeissa työskentelevä SYKEn erikoistutkija, joka vapaa-ajallaan kiusaa kavereitaan kyselemällä heiltä tavaratarinoita. Hän odottaa jo sukset voideltuna ensilumen saapumista.

Kaikki blogin tavaratarinat videoina 

Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa.

Ei kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija.