Kooste kesän aikana satelliittikuvilta havaituista Itämeren pintalevälautoista (1.7 -31.8.2014).
Havainnot luokitellaan alueisiin, joissa ei ole pintalevää (sininen alue), pintalevälautat ovat mahdollisia (turkoosi), todennäköisiä (keltainen) sekä varmoja (punainen). Kuva: SYKE
Lounaisilla merialueilla esiintyi erittäin laajoja sinilevälauttoja heinä-elokuussa. Edellisen syksyn ja talven myrskyjen pintaan nostamat ravinteet ja heinäkuun hellejakso edistivät kukintoja. Paikallisia sinileväkukintoja havaittiin etenkin Saaristomeren sisäosissa ja läntisen Suomenlahden rannikolla. Sisävesillä sinilevätilanne oli keskimääräistä parempi lähes koko kesän ajan. Yksittäiset runsaat kukinnat rajoittuivat muutamiin seurantajärviin.
Laajat sinilevälautat viipyivät lounaisilla merialueilla
Suomen merialueiden sinilevätilanne oli rauhallinen alkukesän ajan. Heinäkuun puolivälin jälkeen muodostui poikkeuksellisen laajoja yhtenäisiä sinilevien pintalauttoja Suomen lounaisille avomerialueille, eli Saaristomeren eteläosaan, varsinaisen Itämeren pääaltaan pohjoisosaan ja läntiselle Suomenlahdelle. Sinilevälautat viipyivät alueella elokuun alkupuolelle saakka. Itäisellä Suomenlahdella ja Pohjanlahdella ei laajoja sinilevälauttoja havaittu kesä-elokuun välisenä aikana.
Paikallisia sinileväkukintoja esiintyi myös eri puolilla Suomen rannikkoa, erityisesti havaintoja tuli Saaristomeren sisäosista. SYKEn tutkijat havaitsivat myös paikallisen, mutta poikkeuksellisen runsaan bioluminesenssia aiheuttavan panssarisiimalevän kukinnan Ahvenanmaan Föglössä elokuun puolivälissä.
Myrskyinen talvi ja lämmin heinäkuu lisäsivät leväkukintoja
”Sinilevälauttojen syntymiseen vaikuttivat viime loppusyksyn ja alkutalven voimakkaat tuulet, jotka nostivat syvemmistä vesikerroksista pintaan suuria määriä fosforiravinteita sinilevien käytettäviksi. Laajojen pintalauttojen muodostumista edesauttoi myös pitkä lämmin jakso heinäkuussa. Helle lisäsi sinilevien kasvunopeutta, ja tyyni sää mahdollisti sinilevämassan kohoamisen helposti havaittaviksi pintalautoiksi”, kertoo tutkija Sirpa Lehtinen Suomen ympäristökeskuksesta.
Itämeren ulapalla kukintoja muodostavat sinilevälajit pystyvät ottamaan typpiravinteen suoraan veteen liuenneesta ilmakehän typpikaasusta. Tämä antaa niille kilpailuedun muihin kasviplanktoniin kuuluviin lajeihin nähden silloin, kun fosforia on tarjolla ylimäärin. Olosuhteiden suosiessa sinileväkukinnat ovat mahdollisia vielä syksylläkin.
SYKEn kesäkuun alussa julkaisema sinileväkukintojen esiintymisriskiä kuvaava ennuste toteutui Suomen merialueilla hyvin tänä vuonna. Ennuste on arvioitu SYKEn käytössä olevalla ekosysteemimallilla, joka perustuu virtaus-, tuuli- ja lämpötilaolosuhteisiin viideltä eri vuodelta sekä viime talven ravinnepitoisuuksiin. Lisäksi otettiin huomioon ravinnepitoisuuksien muutokset kuluneen kevään aikana, sekä mallin epävarmuustekijät. Myös aiempien vuosien kokemuksia hyödynnettiin.
Sinilevät pysyivät kurissa järvillä
Sinilevätilanne oli järvissä selvästi keskimääräistä parempi kesä-elokuussa. Epävakaisen kesäkuun aikana sinileviä havaittiin järvillä selvästi vähemmän kuin tyypillisesti alkukesästä. Sinilevät alkoivat runsastua seurantajärvillä vasta heinäkuussa, jonka toisella viikolla sinilevää havaittiin seurantapaikoilla enemmän kuin tyypillisesti. Merkille pantavaa oli runsaiden ja erittäin runsaiden kukintojen vähäisyys monilla rehevämmillä järvillä, joilla sinilevää on raportoitu yleensä kesäisin. Sinilevien paikallinen runsas kukinta ja sinileväisen veden käyttö löylyvetenä aiheutti usealle ihmiselle myrkytysoireita Ähtärinjärvellä heinäkuussa.
”Vaikka heinä- ja elokuun alun hellejakson lämpö- ja valaistusolot suosivat sinilevien kasvua, sinileviä rajoitti todennäköisesti keskeisten kasvuravinteiden niukkuus pintavesikerroksissa. Runsaita tai erittäin runsaita kukintoja havaittiin kesän aikana vain yksittäisillä rehevillä seurantajärvillä. Myös niillä pintakukintojen kesto oli lyhyempi kuin tyypillisesti”, sanoo biologi Satu Maaria Karjalainen Suomen ympäristökeskuksesta.
Elokuun lopussa sään viilenemisen myötä järvien pintavesikerrokset viilenivät ja sekoittuminen ulottui syvemmälle, mikä toi lisäravinteita pintaveteen. Syyskuun alkuun mennessä havaittiinkin sinilevien runsastumista järvillä.
Kansalaiset osallistuivat leväseurantaan
Kansalaisilta kerätään levähavaintoja Järvi- ja Meriwikissä internetissä sekä maksuttoman Levävahti-älypuhelinsovelluksen avulla. Kesän aikana kansalaisilta ja muilta virallisen leväseurannan ulkopuolisilta tahoilta Järvi- ja Meriwikiin tallennettiin lähes 800 havaintoa levätilanteesta ja Levävahdilla noin 300 havaintoa. Kansalaisten havainnoista noin puolessa oli havaittu sinilevää ja puolet kuului luokkaan ”Ei levää”.
Leväpuhelin palveli kansalaisia ja tiedotusvälineitä kesä-elokuussa. Asiantuntijoiden puhelimiin tuli 245 puhelua, joista 191 koski Itämerta ja 54 sisävesiä. Tyypillisesti kansalaisia huolestuttivat oman lähi- tai mökkivesistön mahdollinen leväkukinta sekä sen vaikutukset virkistyskäyttöön ja terveysriskit.
Sinilevien esiintymistä on seurattu 1990-luvulta lähtien
Suomen ympäristökeskus on julkaissut kesä-elokuussa viikoittain katsauksen sinilevätilanteesta Itämeressä ja järvissä. Itämeren runsaiden pintakukintojen ja Ähtärinjärven myrkytystapausten takia SYKE tehosti tiedottamista sinilevien mahdollisista haittavaikutuksista. Sinilevien havainnointia jatketaan syyskuun loppuun asti, mutta viikoittainen tiedotus päättyy.
Valtakunnallinen leväseuranta aloitettiin kesällä 1998. Seuranta toteutetaan yhteistyössä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY), kunnallisten ympäristöviranomaisten ja Suomen ympäristökeskuksen kanssa. Leväseurantaan kuuluu yli 300 pysyvää havaintopaikkaa eri puolilla maata. Itämeren levätilanteesta saadaan tietoa myös SYKEn tutkimusaluksilta, satelliittikuvista, Itämerta risteileviltä aluksilta (Alg@line) sekä Rajavartiolaitoksen lennoilta.
Kesän 2014 leväbarometri
Karttakuva median käyttöön:
Lisätietoja:
Leväennuste
Valtakunnallinen levätiedotus
Levävahti
Itämeren kasviplanktonseuranta
Tutkija Sirpa Lehtinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 353, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Itämeren sinilevien ekologia
Johtava tutkija Harri Kuosa, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 029 525 1106, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Itämeren tila
Erikistutkija Seppo Knuuttila, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 286, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Sisävedet
Biologi Satu Maaria Karjalainen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 262, etunimi.toinennimi.sukunimi@ymparisto.fi
Limnologi Sari Mitikka, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 430, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi