Hyppää sisältöön

Suomen ympäristökeskus | Finlands miljöcentral | Finnish Environment Institute

sykefi header valkoinen

Ahti Lepistö: Biotaloutta kannattaa kehittää kestävästi, ei vesien kustannuksella

RSS
8.6.2016 Ahti Lepistö
Ahti Lepistö 172 px
Ahti Lepistö

Suomessa tarvitaan lisää uusiutuvaa energiaa. Tarvitaan vihreää biotaloutta, lisää tehoja metsätalouteen. Mutta kaikki tämä lisää väistämättä myös huuhtoutumia vesistöihin. Kun samaan aikaan ilmasto muuttuu ja humuksen huuhtoutuminen metsistä vesiin lisääntyy, tästä aiheutuu lisää riskejä melko puhtaina säilyneille vesillemme. Järviä kannattaa vaalia - ne ovat tärkeä osa suomalaista identiteettiämme.

Suomen järvien humuspitoisuus on yksi maapallon korkeimmista. Orgaanisen aineksen huuhtoutumisen on todettu voimistuneen mm. laajoilla alueilla Euroopassa ilmaston muuttumisen myötä. Suomessa humuspitoisuuden on havaittu paikoin lisääntyneen pienissä metsäjärvissä, latvapuroissa ja isoilla vesistöaluilla erityisesti Pohjanmaalla ja Pohjois-Suomessa.

Suurten vesistöalueiden osalta ilmastotekijät ovat humuskuormituksen kannalta tärkeämpiä kuin metsätalous, mutta paikallisesti metsätaloudella on merkitystä, etenkin latvavesissä.

SYKEn tutkimusten mukaan alkoi humuspitoisuus 2000-luvulla nousta etenkin monissa pohjoisen Suomen vesistöissä, pääosin ilmastotekijöiden takia. Entistä voimakkaampien syystulvien aikaan jokivesistöissä on nykyisin humusta enemmän kuin ennen. Hajoamisprosessit ovat voimistumassa; metsissä ja soilla on syksyisin huuhtoutumiselle altista orgaanista hiiltä aiempaa enemmän.

Tehostuva metsätalous vaikuttaa samaan suuntaan kuin äärevöityvä ilmasto. Ne molemmat lisäävät vesien kuormitusta. Esimerkiksi fosforikuormituksen on suometsävaltaisilla koealueilla havaittu kohoavan eri tavoin toteutettujen hakkuiden ja kokopuukorjuun jälkeen. Fosforikuormitus kasvaa etenkin silloin, kun intensiiviset hakkuut nostavat pohjaveden pinnan lähelle maanpintaa.

Toisaalta, SYKEn pienten metsävaluma-alueiden verkon uusimmissa tuloksissa on havaittu, että metsien fosforilannoituksen voimakas väheneminen 1990-luvulla näkyi selvästi vähentyneenä fosforikuormituksena vesiin. Tämä suotuisa kehitys on uhattuna, jos lannoitusmäärät lähtevät uudelleen nousuun.

Bioenergian tuotannon lisäämisessä ongelmallista on etenkin kantojen nosto metsämaasta. Se pahentaa tilannetta ja lisää entisestään eroosiota ja kuormitusta, joka on jo kasvamassa ilmastosyistä. Luonnonvarakeskuksen uusimpien tutkimustulosten mukaan kokopuukorjuu, jossa myös kannot nostetaan, lisää orgaanisen aineksen huuhtoutumista selvästi. Humuksen mukana liikkeelle lähtee myös metalleja.

Uusiutuvaa energiaa tarvitaan lisää, muttei vesien kustannuksella. Vihreän biotalouden edistämisessä kannattaakin pyrkiä kestäviin keinoihin. Metsämaaperän käsittelyssä kannattaa käyttää mahdollisimman kevyitä menetelmiä. Biomassan lisäkäyttö kannattaa painottaa harvennushakkuisiin ja hakkuutähteisiin. Kannot tulisi jättää metsämaahan hiilivarastoiksi, lisäämään hajottajaeliöiden biodiversiteettiä.

Kun vihreää biotaloutta kehitetään kestävästi ja viisaasti, saamme nauttia järvistämme jatkossakin.

Hyvää juhannuksen odotusta vesien äärelle!

Ahti Lepistö

Erikoistutkija Ahti Lepistö työskentelee SYKEn vesikeskuksessa. Hänen kiinnostuksen kohteitaan ovat vesistöjen ja metsien muuttuminen, biogeokemialliset ainevirrat, ja vuorovaikutukset. Vapaa-aikaan kuuluu musiikki eri muodoissaan, vesillä liikkuminen, luonto ja pienoisarboretumin kasvattaminen. Puh. 0295 251 367, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa.

Kommentit (4 kommenttia)
Ari Niiranen
8.6.2016
klo 13.38
Ajankohtainen, asiantunteva ja kiihkoton kirjoitus tärkeästä aiheesta.
Olli Ojala
8.6.2016
klo 14.04
Hallituksen "biotalous" koostuu suurimmalta osin metsien yhä intensiivisemmästä käytöstä ja puun kuljetuksen vauhdittamisesta. Eräs seuraus tästä on vesien kuormituksen kasvu.
Risto Sulkava
9.6.2016
klo 20.45
Asiallisissakin teksteissä kaipaisi vielä selvempiä viestejä. Esim. "maaperän käsittelyn mahdollisimman kevyet menetelmät" ei oikein tarkoita mitään. Selkeä viesti olisi esim se, että turvemailla ei pidä avohakata lainkaan, jolloin ei tarvita maanpinnan
käsittelyäkään lainkaan. Tai, että ojitusmätästyksen ja kunnostusojituksen tuet pitäisi poistaa kokonaan, jotta toimet rajoittuisivat vain taloudellisesti oikeasti kannattaville kohteille.
Ahti Lepistö
11.6.2016
klo 13.34
Kiitokset Risto Sulkavalle kiinnostuksesta ja hyvästä kommentista. En lähde tässä esittämään kaikenkattavia linjauksia, koska tilanteet ja olosuhteet vaihtelevat niin paljon. Tarvitaan tapauskohtaista harkintaa, ja myös lisää tutkimusta eri toimenpiteiden
vaikutuksista. Olen sitä mieltä että turvemaiden hakkuissa on suurempia riskejä, jolloin yleisesti ottaen tarvitaan mahdollisimman kevyitä menetelmiä. Liian intensiiviset hakkuut, yhdistyneenä haihdunnan vähentymiseen ja pohjavedenpinnan nousuun laajoilla
alueilla ovat ongelmallisimpia.