Suomen ympäristökeskus | Finlands miljöcentral | Finnish Environment Institute

sykefi header valkoinen

Vesitilanne kesäkuun lopussa 2017: Pintavedet selvästi ajankohdan keskiarvoa viileämpiä

Tiedote 4.7.2017 klo 11.42
Neitikoski Ruunaalla
Neitikoski Ruunaalla kesäkuun puolivälissä © Kuva: Jarkko Koskela

Myöhäinen kevät viivästytti tänä vuonna jäidenlähtöä erityisesti Pohjois-Suomessa, jossa jäät lähtivät noin viikon tavallista myöhemmin, pääosin vasta kesäkuun alkupuolella. Viileät säät ja navakat tuulet ovat estäneet myös uimavesien lämpenemistä.

Muutamalla havaintopaikalla järvivesien lämpötilat ovat tällä hetkellä lähellä 20 astetta ja ajankohdan keskiarvoja, mutta enimmäkseen vedet ovat selvästi tavallista viileämpiä. ”Valtaosassa maata uimarit saavat tyytyä 14–18 asteen lämpötiloihin”, kertoo Suomen ympäristökeskuksen hydrologi Heidi Sjöblom. Vesien lämpötilojen ei myöskään ennusteta nousevan ainakaan lähipäivinä.

Jokien virtaamat paikoin kasvuun

”Sääennusteen mukaiset heinäkuun alun sateet Länsi- ja Pohjois-Suomessa kasvattavat paikoin jokien virtaamia, mutta vesistötulvia ei ole tämän hetken ennusteiden mukaan odotettavissa kuun alkupuolella”, tutkija Kalle Sippel Suomen ympäristökeskuksesta toteaa. Sateet näkyvät voimakkaimmin Etelä-Pohjanmaalla, missä maaperä on märempää kuin muualla. Etelä-Suomessa virtaamat pysyvät kesäisen pieninä.

Lounais- ja Keski-Suomessa vesien pinnat ovat osassa järviä ajankohtaan nähden varsin alhaalla, mutta ero tavanomaiseen pienentynee kuitenkin sateiden johdosta heinäkuussa esimerkiksi Tarjanteella ja Längelmävedellä. Päijänne ja Keitele pysyvät koko kuukauden hieman tavallista alempina. Vuoksen vesistön järvistä Saimaan, Kallaveden ja Pielisen vedenkorkeudet ovat lähellä keskimääräisiä tasojaan.

Vesitilanne kesäkuussa 2017

Sadanta

Kesäkuun sademäärissä oli melko suurta alueellista vaihtelua. Länsi-Lapissa sekä Perämereltä Kainuuseen ja Pohjois-Karjalaan ulottuvalla alueella kuukauden sadanta oli pääosin 20–50 mm, etelämpänä sekä Itä-Lapissa ja Koillismaalla enimmäkseen 50–80 mm. Sateisinta oli Kokemäenjoen vesistöalueella, jossa sademäärä oli paikoitellen jopa yli 100 mm.

Etelä- ja Länsi-Suomessa sekä Paatsjoen vesistöalueella satoi keskimääräistä kesäkuuta runsaammin, muualla Lapissa sademäärät olivat pääosin lähellä ajankohdan keskiarvoja. Muualla maassa kesäkuun sateet jäivät tavallista vähäisemmiksi. Osissa Vuoksen ja Oulujoen vesistöalueita satoi vain noin puolet kesäkuun keskimääräisestä sadannasta. Pohjoisessa osa alkukuun sateista tuli vielä lumena.

Lumen vesiarvo

Lumet sulivat tänä vuonna pohjoisessa harvinaisen myöhään, ja Pohjois-Lapissa sekä Koillismaalla lunta oli vielä kesäkuun alussa melko runsaasti. Paikoitellen lumen vesiarvo oli yli 50 mm. Kuukauden alkupäivinä oli koleaa eikä sulaminen edennyt, mutta säiden lämmettyä loput lumet sulivat nopeasti. Kuun puolivälissä lunta oli enää siellä täällä tuntureilla.

Vesistöjen vedenkorkeus ja virtaama

Pohjoisimmassa Lapissa lumen sulamisesta aiheutuvat jokien tulvahuiput ajoittuivat kesäkuun puoliväliin eli tavallista myöhäisemmäksi mutta jäivät melko tavanomaiselle tasolle. Järvien vedenpinnat nousivat kuun loppupuolelle saakka mutta olivat kuun loppuessa pääosin kääntyneet jo laskuun.

Muualla Lapissa sekä Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa vedenkorkeudet ja virtaamat laskivat kesäkuussa useimmissa havaintopisteissä selvästi aivan toukokuun lopussa sattuneen tulvahuipun jälkeen. Samoin Järvi-Suomessa vedenpinnat olivat pääosin kesäisessä laskussa.

Etelä-Suomessa ja länsirannikolla vesisateet nostivat vedenkorkeuksia ja virtaamia hetkellisesti erityisesti pienissä vesistöissä. Loimijoen Maurialankosken havaintoasemalla kesäsateet nostivat virtaaman hetkellisesti vuoden toistaiseksi korkeimpaan lukemaan. Esimerkiksi Kokemäenjoen suurten luonnontilaisten järvien vedenpinnoissa nämä sateet eivät kuitenkaan juuri näkyneet, vaan vedet ovat kesäkuun loppuessa selvästi tavanomaista alempana.

Myöhäisen kevään vuoksi keskivirtaamat olivat pohjoisen joissa ajankohtaan nähden hiukan tavanomaista suurempia. Suuremmista joista Kymijoen ja Kokemäenjoen keskivirtaamat olivat ajankohtaan nähden matalia.

Pohjaveden korkeus

Pohjaveden pinnat ovat maan eteläosissa 5–50 cm ajankohdan keskiarvoja alempana. Kesäkuun sateet ja viileä sää pysäyttivät hetkellisesti ajankohdalle tyypillisen pohjavesien laskun, mutta luontainen pintojen aleneminen jatkuu kasvukauden myötä.

Maan keskiosissa pohjaveden pinnat ovat lähellä keskimääräistä tai paikoitellen 5–10 cm alle keskiarvojen, Etelä-Lapissa 5–30 cm keskiarvojen yläpuolella. Pohjois-Lapissa pohjaveden pinnat ovat viivästyneen lumien sulamisen takia vielä 5–15 cm ajankohdan keskiarvoja alempana.

Routa

Pohjoisimmassa Lapissa routaa esiintyy vielä 10–30 cm linsseinä. Muualta maasta routa on sulanut.

Pintaveden lämpötila

Pintavesien lämpötilat olivat kesäkuun aikana viileän sään myötä yleisesti ajankohdan keskimääräistä alempia. Muutamien lämpimien päivien aikana pintavedet lämpenivät paikoin lähelle 20 astetta etelässä. Navakka tuuli sekoitti päällys- ja alusvettä ja romahdutti pintaveden lämpötiloja juhannuksen tienoilla. Juhannuksen jälkeisellä viikolla järvivedet olivat ajankohtaan nähden harvinaisen viileitä, paikoin jopa poikkeuksellisen viileitä.

Kesäkuun päättyessä järvien pintaveden lämpötila oli maan etelä- ja länsiosassa 16–18 astetta, maan keskiosassa ja entisen Oulun läänin alueella 14–17 astetta. Lapissa veden lämpötila oli yleisesti 9–14 astetta mutta Kilpisjärvellä vielä alle 5-asteista. Järvivedet olivat koko maassa selvästi ajankohdan keskiarvoa viileämpiä.

Jään paksuus

Jäät lähtivät tänä keväänä viileän sään takia tavallista myöhemmin. Erityisesti Lapissa ja muualla Pohjois-Suomessa jäiden lähtö oli noin viikon keskimääräisestä jäljessä. Lapissa jäät lähtivät pääosin vasta kesäkuun alkupuolella. Kesäkuun 10. päivänä Kilpisjärvellä mitattiin suurin koskaan mitattu kesäkuinen jäänpaksuus, 67 cm, ja jäät lähtivät järveltä vasta juhannuksen jälkeen. Keskimäärin jäät lähtevät Kilpisjärveltä tilastojen mukaan juhannuksen alla. Myöhäisin mitattu jäidenlähtö on ollut 1. heinäkuuta 1997.

 

Lisätietoja

SYKEn vesitilannepalvelu
Ajankohtaisesta vesitilanteesta päivittyvää tietoa osoitteessa:

SYKEn hydrologit Twitterissä @pinnanalta:

Vesitilanne yleensä:

Hydrologi Heidi Sjöblom, Suomen ympäristökeskus SYKE 
puh. 0295 251 650, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Hydrologi Jarkko Koskela, Suomen ympäristökeskus SYKE 
puh. 0295 251 307, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi [jarkko.j.koskela]

Pohjavesi:

Hydrogeologi Mirjam Orvomaa, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 484, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Vesistöennusteet:

Tutkija Kalle Sippel, Suomen ympäristökeskus SYKE, 
puh. 0295 251 646, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Tarkempia maakuntakohtaisia tietoja vesitilanteesta saa lisäksi ELY-keskuksista.


Kohderyhmä: