Mankilan tulva-alue Siikajoella joulukuussa 2013. Kuva: Vilho Kallio © Kaleva
Vesivuosi 2013 oli varsin vaihteleva. Kevättulvat olivat useissa rannikon joissa tavallista suurempia ja myös jääpadot aiheuttivat ongelmia. Loppukesällä vaivasi paikoin jo kuivuus, kunnes loppusyksyn runsaiden sateiden myötä vesivarat lisääntyivät. Loppuvuoden leuto sää, lumien sulaminen ja vesisateet nostivat rannikon jokien vedenpinnat ja virtaamat joulun tienoilla paikoin ajankohdan ennätyksiin aina Satakunnasta Pohjois-Pohjanmaalle.
”Joulun aikaan virtaamat kävivät useissa länsirannikon joissa yhtä suurissa tai jopa suuremmissa lukemissa kuin viime kevään tulvissa. Paikoin vuoden 2013 suurimmat lukemat mitattiin vuoden viimeisinä päivinä”, toteaa hydrologi Jarkko Koskela Suomen ympäristökeskuksesta. Isoilta vahingoilta vältyttiin, mutta peltoja, metsää ja joitakin teitä jäi veden valtaan.
Joulukuun lopun lauha sää on heikentänyt ja sulattanut jäitä maan etelä- ja keskiosassa. Jäät ovat hyvin heikkoja ja useat järvet lainehtivat sulina. SYKE varoittaa heikoista jäistä maan etelä- ja keskiosassa. Lapissa jäät ovat paksuudeltaan ajankohdalle tyypillisiä.
Tulvatilanne helpottamassa länsirannikolla, hyydetulvien riski kasvaa sään kylmetessä
Läntisen rannikkoalueen jokien virtaamat ovat kääntyneet joulukuun lopun huippujen jälkeen laskuun, mutta ne ovat monin paikoin edelleen suuria. Pohjoisempana Oulujoen alajuoksulla virtaamat saattavat vielä kasvaa hieman lähipäivinä.
Lämpötila pysynee tammikuun alussa hiukan nollan yläpuolella maan etelä- ja lounaisosissa sekä lännessä rannikon tuntumassa, samoin tilapäisen kylmenemisen jälkeen myös maan keskiosassa.
Koska länsirannikon vesistöjen tekoaltaat ovat lähes täynnä ja luonnonjärvien pinnat korkealla, tilanne on hyvin herkkä myös uusille sateille. Tämän hetkisen ennusteen mukaan tammikuun alkupuolen sateet jäisivät länsirannikolla kuitenkin kohtalaisiksi ja lähinnä pysäyttäisivät virtaamien laskun, mutta virtaamien kääntyminen uuteen nousuun on myös mahdollista.
Pohjois-Savossa, Kainuussa ja Keski-Suomessa joulukuun runsaiden sateiden ja lumen sulamisen aiheuttama vedenkorkeuksien nousu jatkuu vielä, suurimmissa järvissä jopa useita viikkoja. Esimerkiksi Kallaveden nousun ennustetaan jatkuvan tammikuun puoliväliin saakka ja Saimaan nousun helmikuulle saakka. Myös Päijänteen pinta nousee lähiviikkoina ajankohtaan nähden korkealle.
Tammikuun 10. päivän tienoilla sään on ennustettu kylmenevän selvästi koko maassa. Pakkanen pienentää valuntoja, mutta tuo hyydetulvan riskin.
”Hyydettä voi esiintyä etenkin suurissa joissa Oulujoella, Kokemäenjoella ja Kymijoella, joiden virtaamat ovat suuret eikä jääkantta ole. Riski nousee myös sekä muissa hyyteelle herkissä joissa kuten Ähtävänjoella ja Siikajoella”, kertoo hydrologi Noora Veijalainen Suomen ympäristökeskuksesta.
Vesitilanne vuonna 2013
Sadanta
Vuosisadanta oli maan itäosasta Pohjois-Pohjanmaalle ulottuvalla alueella keskimääräinen tai sitä suurempi, mutta maan etelä- ja länsiosassa sekä Lapissa sadetta kertyi tavallista vähemmän. Vuoden sademäärä vaihteli Pohjois-Lapin alle 400 mm:n ja Itä-Suomen yli 700 mm:n välillä. Pohjois-Lapissa vuosisadanta jäi jopa 20 % tavanomaista pienemmäksi. Muualla poikkeamat keskiarvosta olivat melko pieniä. Vuoden vähäsateisin kuukausi oli maaliskuu. Joulukuussa satoi hyvin runsaasti Itä-Suomessa, Kainuussa sekä Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaalla. Sadetta kertyi näillä alueilla yli 80 mm eli noin kaksinkertaisesti keskimääräiseen nähden.
Lumen vesiarvo
Lumitilanne oli vuoden 2013 alussa melko tavanomainen, mutta talven edetessä lunta kertyi tavallista enemmän osiin Etelä- ja Länsi-Suomea sekä Pohjois-Lappia. Kainuussa, Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Lapissa lumimäärä jäi paikoitellen huomattavasti tavallista pienemmäksi. Talvi jatkui pitkään ja sulaminen alkoi lähes koko maassa samaan aikaan huhtikuun puolivälissä. Maan eteläosista lumi suli harvinaisen nopeasti yhtä menoa, mutta pohjoisessa sulaminen jakautui kahteen jaksoon.
Kuluvan talven ensilumi satoi suureen osaan maata lokakuussa, mutta se ei pysynyt Lappia ja Koillismaata lukuun ottamatta. Marraskuun lopussa valtaosa Suomesta oli lumen peitossa, mutta joulukuussa sää lauhtui. Lumet sulivat lähes kokonaan Oulu–Joensuu-linjan eteläpuolelta vuoden loppuun mennessä. Pohjoiseen lunta satoi lisää, ja siellä lunta oli joulukuussa paikoitellen tavallista enemmän. Lumen sulaminen ylsi joulukuun lopulla Etelä-Lappiin saakka. Lumen vesiarvo oli vuoden lopussa Käsivarressa ja Kuusamon seudulla yli 120 mm, muualla Lapissa, Koillismaalla ja Kainuussa enimmäkseen 40–100 mm.
Vesistöjen vedenkorkeus ja virtaama
Alkuvuonna 2013 vedenpintojen talvinen lasku jatkui tavallista pidempään. Kevät tuli maan etelä- ja keskiosissa myöhään ja lumien sulamisvedet sekä sateet nostivat vedenkorkeuksia huhtikuussa samaan aikaan etelärannikolta Pohjois-Pohjanmaalle asti. Tulvat nousivat harvinaisen nopeasti ja lähes kaikilla rannikon joilla selvästi tavallista suuremmiksi. Lukuisat jääpadot pahensivat monella joella tilannetta.
Kesän myötä vedet laskivat, ja erityisesti pohjoisessa alkoi jo vaivata kuivuus. Syyssateita saatiin odotella, mutta maan etelä- ja keskiosassa ne lopulta täydensivät vesivarastot ja nostivat järvien pinnat ajankohdan keskikorkeuksiin tai niiden yläpuolelle. Rannikkojoissa virtaamat kävivät syksyllä monin paikoin keskimääräisen kevättulvan tasolla. Lapissa kuiva sää jatkui talven tuloon asti ja useimmissa järvissä vesi jäi talveksi selvästi tavallista alemmas. Joulukuussa vedenpintojen lasku jatkui Lapissa, mutta muualla maassa vesisateet ja lumien sulaminen nostivat vesiä ja kasvattivat virtaamia. Satakunnasta Pohjois-Pohjanmaalle saakka vedet kävivät joulukuussa poikkeuksellisen korkealla, monin paikoin jopa ajankohdan uusissa ennätyslukemissa. Isoilta vahingoilta kuitenkin vältyttiin. Vuoden päättyessä järvien pinnat olivat Lappia lukuun ottamatta keskimääräistä korkeammalla.
Pohjaveden korkeus
Vuoden 2013 alussa pohjavedet olivat sateisen syksyn jäljiltä 10–20 cm yli ajankohdan keskiarvon. Kevään hidas eteneminen viivästytti pohjavesivarastojen täydentymistä koko maassa. Alkukesällä pohjavedet olivat maan etelä- ja keskiosissa hieman alle ja pohjoisessa lähellä ajankohdan keskimääräistä. Kuiva kesä laski pohjaveden pintoja ja ne olivat loppukesästä pitkälle syksyyn saakka suuressa osassa maata 20–40 cm ja maan pohjoisosissa 30–70 cm alle keskiarvon. Vuoden lopussa pinnankorkeudet nousivat leudon sään vuoksi maan etelä- ja keskiosissa, mutta pohjoisessa pohjavedet jäivät 5–60 cm alle ajankohdan keskiarvon.
Routa
Runsasluminen ja märkä alkuvuosi 2013 vähensivät selvästi routaa maan etelä- ja keskiosissa, jossa sitä oli 0–30 cm. Pohjoisessa roudan syvyys oli 20–100 cm eli 10–20 cm tavanomaista vähemmän. Roudan maksimisyvyys saavutettiin pääosin maalis-huhtikuussa. Myöhäisen kevään vuoksi routa suli vasta suurimmasta osasta maata huhti-toukokuussa. Syksyllä routaa muodostui maan pohjoisosissa paikoitellen lokakuussa ja vuoden lopussa sitä esiintyi ainoastaan pohjoisessa 0–10 cm.
Pintaveden lämpötila
Pintaveden lämpötiloissa oli kesällä melkoista vaihtelua. Touko-kesäkuun vaihteessa helteinen sää lämmitti järvivesiä ajankohtaan nähden poikkeuksellisen korkeisiin lukemiin. Muutoin kesäkuussa vedet olivat lähellä ajankohdan keskiarvoa, kunnes kesä-heinäkuun vaihteessa ne lämpenivät jälleen selvästi. Pohjoistuuli viilensi järvivesiä heinäkuun puolivälin jälkeen huomattavasti kaikkialla, ja maan etelä- ja keskiosassa mitattiin jopa ajankohtaan nähden harvinaisen kylmiä lukemia. Kesän korkeimmat lämpötilat mitattiin maan etelä- ja keskiosassa kesä-heinäkuun vaihteessa ja Lapissa elokuun alussa. Maan etelä- ja keskiosassa maksimit olivat 22–25 astetta, Lapissa jäätiin yleisesti alle 20 asteeseen. Järvien pintaveden lämpötilat pysyttelivät loppukesän ja syksyn pääosin ajankohdan keskiarvoa korkeammissa lukemissa tai niiden tuntumassa.
Jäänpaksuus
Järvien jäänpaksuus oli tammi-helmikuussa 2013 ajankohdalle tyypillinen tai sitä ohuempi. Jään laatu vaihteli paljon, heikoimmillaan teräsjäätä oli vain pieni osa kokonaispaksuudesta. Maaliskuun pakkaset vahvistivat järvien jäitä koko maassa. Pohjois-Lapissa jäät olivat kuitenkin tavallista ohuempia, maan etelä- ja lounaisosassa paikoin keskiarvoa paksumpia. Jäänpaksuuden maksimit mitattiin miltei koko maassa huhtikuun alkupuolella. Jäät lähtivät suuressa osassa maata lähes keskimääräiseen aikaan, mutta Pohjois-Lapissa selvästi tavallista aiemmin.
Pienet järvet alkoivat jäätyä Lapissa lokakuun lopulla, mutta pääosa pohjoisen järvistä jäätyi marraskuun aikana. Joulukuun alun pakkaset jäädyttivät pieniä järviä etelää myöten, mutta kuukauden puolivälin jälkeen lauhtunut sää sulatti ja heikensi jäitä Oulun korkeudelle saakka. Vuoden päättyessä suuri osa maan etelä- ja keskiosan järvistä lainehti vapaina tai jäitä oli vain rannoilla ohuelti. Joulukuun lopussa mitattiin jäätä Lapissa 30–45 cm ja Kainuussa 15–30 cm. Muualla jäätä voitiin mitata vain Keski-Suomen pohjoisosassa ja sielläkin jäät olivat hyvin heikkoja. SYKE varoittaa heikoista jäistä maan etelä- ja keskiosassa.
Lisätietoja
Ajankohtaisesta vesitilanteesta päivittyvää tietoa osoitteessa
SYKEn hydrologit Twitterissä
Vesitilanne yleensä
Hydrologi Jarkko Koskela, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 307, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi [jarkko.j.koskela]
Hydrologi Johanna Korhonen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 302, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Johtava hydrologi Esko Kuusisto, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 330, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 731, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Pohjavesi ja routa
Geohydrologi Risto Mäkinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 446, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi [risto.p.makinen]
Vesistöennusteet
Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 731, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Vanhempi tutkija Ari Koistinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 287, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Tutkija Harri Myllyniemi, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 439, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Hydrologi Noora Veijalainen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 732 , etunimi.sukunimi@ymparisto.fi