Kymijoen hyydetulvat 24.1.2014. Kuva Juha Aaltonen.
Tammikuu oli vähäsateinen ja Lappia lukuun ottamatta vähäluminen, mutta hyydetulvat aiheuttivat ongelmia lukuisilla joilla Etelä-Suomesta Pohjois-Pohjanmaalle.
”Hyydetulvia voi syntyä, kun virtaamat ovat tarpeeksi suuria eikä jokiin pääse varsinkaan koskipaikoissa muodostumaan jääkantta kovista pakkasista huolimatta”, kertoo hydrologi Jarkko Koskela Suomen ympäristökeskuksesta. ”Tällöin alijäähtynyt vesi alkaa muodostaa joen pohjaan, kiviin, erilaisiin rakenteisiin ja suvantopaikkojen jääkannen alapintaan hyytöjäätä, joka padottaa vettä ja saa vedenpinnan nousemaan pahimmillaan hyvinkin korkealle”, Koskela jatkaa.
Tulvia torjuttiin tammikuun aikana eri puolilla maata mm. räjäyttämällä hyydepatoja tai avaamalla niitä kaivinkoneilla. Torjuntatöistä huolimatta useita rantamökkejä ja -saunoja kastui.
Kovat pakkaset edesauttoivat hyydetulvien syntyä, mutta ne myös jäädyttivät vihdoin järvet maan etelä- ja keskiosissakin. Koska lunta oli näillä alueilla vähän, jää vahvistui järvillä nopeasti ja oli lähes kokonaan kovaa teräsjäätä.
”Jokien ja purojen jäät ovat kuitenkin vielä monin paikoin hyvin petollisia, sillä suuret virtaamat ovat estäneet jään tasaisen vahvistumisen. Virtavesien jäille ei kannata mennä muualla maassa ollenkaan, ja Lapissakin on syytä olla varovainen”, varoittaa hydrologi Heidi Sjöblom Suomen ympäristökeskuksesta.
Sään lauhtuminen on helpottanut hyydeongelmia, Saimaan pinta nousee vielä
Sää on viime päivinä lauhtunut selvästi koko maassa ja sen myötä hyydetulvat ovat helpottaneet. Monin paikoin tilanne on toistaiseksi ohi, mutta ainakin Kainuussa voidaan joutua vielä tällä viikolla jatkamaan hyyteentorjuntatöitä pahimmilla hyydepadoilla.
”Lämpötilan ennustetaan pysyvän tällä viikolla melko lähellä nollaa, joten uusia hyydeongelmia ei synny ja olemassa olevat helpottavat edelleen. Ilman jääkantta olevissa koskipaikoissa hyydettä saattaa kuitenkin muodostua, kun lämpötila seuraavan kerran laskee alle 10 pakkasasteen”, kertoo hydrologi Noora Veijalainen Suomen ympäristökeskuksesta.
Järvi-Suomessa suurimpien järvien vedenkorkeuden nousu on pysähtynyt lukuun ottamatta Saimaata, joka nousee vielä 5–15 cm helmikuun loppuun mennessä. Päijänne pysyy lähiviikot nykytasonsa tuntumassa. Kallaveden ja Pielisen vedenpinnat ovat kääntyneet laskuun. Monet isot järvet jäätyivät kevättulvakorkeudella, joten laitureita ja syksyllä rantaan jääneitä tavaroita on voinut jäätyä kiinni jäähän.
Vesitilanne tammikuussa 2014
Sadanta
Tammikuun sademäärä jäi lähes koko maassa selvästi tavallista pienemmäksi. Kuukauden toisella viikolla satoi monin paikoin melko runsaasti, mutta loppukuun aikana sadetta ei tullut juuri lainkaan. Kuivinta oli Pohjanmaalla, Keski-Suomessa ja osissa Itä-Suomea. Näillä alueilla kuukauden sadanta oli paikoitellen vain 5–15 mm eli alle kolmanneksen keskimääräisestä. Suurimmat kuukausisadannat, noin 40 mm, mitattiin etelä- ja lounaisrannikolla sekä Keski-Lapissa.
Lumen vesiarvo
Tammikuu alkoi Oulu–Joensuu-linjan eteläpuolella lumettomana, mutta ennen kuukauden puoliväliä sää muuttui talvisemmaksi ja tuollekin alueelle saatiin ohut lumipeite. Pohjoisessa lumen vesiarvo kasvoi tammikuun kahdella ensimmäisellä viikolla noin 20 mm, mutta tämän jälkeen sateet jäivät hyvin vähäisiksi koko maassa ja lumimäärä ei juuri muuttunut. Vasta kuun viimeisenä päivänä etelä- ja lounaisrannikolle satoi vähän runsaammin lunta. Tammikuun päättyessä lumen vesiarvo oli maan etelä- ja keskiosissa 5–20 mm eli huomattavasti keskimääräistä pienempi. Pohjois-Suomessa lumimäärät olivat pääosin lähellä keskiarvoja. Kainuussa, Koillismaalla ja Lapissa lumen vesiarvo oli enimmäkseen 80–130 mm. Eniten lunta oli Käsivarressa, jossa vesiarvo oli enimmillään yli 200 mm.
Vesistöjen vedenkorkeus ja virtaama
Joulukuussa alkanut lämmin jakso jatkui tammikuulle. Se sulatti lumia ja nosti vedenkorkeuksia ja virtaamia Oulun korkeudella saakka. Leuto sää muuttui lopulta äkisti koviksi pakkasiksi tammikuun toisella viikolla, mikä käänsi jokien virtaamat laskuun. Myös järvien pinnat alkoivat pakkasten myötä laskea suurimpia järviä lukuun ottamatta. Kova pakkasjakso ja suuret virtaamat aiheuttivat joissa laajalti hyydeongelmia etelästä Simojoelle saakka. Tammikuun keskivirtaama oli Kemijoessa tavanomainen, mutta muissa suurissa jokivesistöissä virtaamat olivat selvästi tavallista suurempia. Järvien vedenpinnat olivat Lappia lukuun ottamatta korkealla. Esimerkiksi Saimaassa ja Päijänteessä vesi oli tammikuun lopussa yli 40 cm ja Pielisessä ja Lappajärvessä jopa 70 cm keskimääräistä ylempänä.
Pohjaveden korkeus
Pohjaveden pinnankorkeudet ovat maan pohjoisosaa lukuun ottamatta 10–30 cm keskimääräisen yläpuolella. Lapin pohjoisosissa pinnat ovat 10–40 cm alle keskimääräisen. Tammikuun alun leudot säät nostivat vielä pohjaveden pinnankorkeuksia, mutta kuun loppupuolella pinnat kääntyivät pakkasten myötä ajankohdalle tyypilliseen laskuun.
Routa
Pakkaskauden alettua tammikuun puolessavälissä routaa muodostui koko maahan. Routaa on nyt maan etelä- ja keskiosissa 20–45 cm, joka on 5–10 cm yli ajankohdan keskiarvon. Pohjois-Suomessa roudan syvyys on 15–50 cm eli 5–20 cm alle ajankohdan keskiarvon.
Jäänpaksuus
Tammikuun alussa valtaosa Etelä- ja Keski-Suomen järvistä oli vielä avoimina, mutta 10. päivän jälkeen alkaneet kovat pakkaset jäädyttivät järvet ja saivat jäät vahvistumaan nopeasti. Kuun lopussa jäänpaksuus oli maan etelä- ja keskiosassa 20−40 cm eli 5−15 cm ajankohdan keskiarvoa pienempi. Ohuesta lumipeitteestä johtuen jää on näillä alueilla pääosin kestävää teräsjäätä. Pohjois-Suomessa järvien jäänpaksuus vaihtelee Kainuun 30 cm:n ja Kilpisjärven 63 cm:n välillä. Lukemat ovat ajankohdan keskiarvon molemmin puolin. Tornionjoella jäätä on jopa yli 70 cm, mutta etelämpänä monien jokien ja purojen jäät ovat vielä heikkoja suurten virtaamien takia, eikä virtavesien jäille kannata mennä lukuun ottamatta Lappia.
Lisätietoja
SYKEn vesitilannepalvelu
Ajankohtaisesta vesitilanteesta päivittyvää tietoa osoitteessa
SYKEn hydrologit Twitterissä
Vesitilanne yleensä:
Johtava hydrologi Esko Kuusisto, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 330, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Hydrologi Heidi Sjöblom, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 650, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Hydrologi Jarkko Koskela, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 307, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi [jarkko.j.koskela]
Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 731, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Pohjavesi ja routa:
Hydrogeologi Mirjam Orvomaa, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 484, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Geohydrologi Risto Mäkinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 446, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi [risto.p.makinen]
Vesistöennusteet:
Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 731, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Hydrologi Noora Veijalainen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 732, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi