Suomen ympäristökeskus | Finlands miljöcentral | Finnish Environment Institute

sykefi header valkoinen

Kohti huonosti tunnettujen lahottajasieniryhmien luotettavia uhanalaisarvioita

+ Näytä tiedot

Hankkeen perustiedot

Lahottajasienten ekologian ja luonnonsuojelubiologian tutkimus on viime aikoina vilkastunut Pohjois-Euroopassa. Valtaosa tästä tutkimuksesta on keskittynyt yhteen lahottajasieniryhmään, kääpiin, joiden lajisto ja esiintyminen ovat tutkimusten ansiosta jo melko hyvin tunnettuja. Muiden lahottajasienilajiryhmien levinneisyyttä, uhanalaisuuden syitä tai ekologiaa selvittävät tutkimukset ovat olleet vähissä. Esimerkiksi tuoreimmassa uhanalaisuusarviossamme on jätetty kokonaan arvioimatta satoja lahopuulla kasvavia kotelosienilajeja. Tämä konsortiohanke koostuu kolmesta erillisestä hankkeesta, jotka kaikki tähtäävät huonosti tunnettujen lahottajasieniryhmien ekologian, levinneisyyden ja uhanalaisuuden entistä parempaan tuntemukseen.

Hanke suoritetaan vuosina 2012–2014. Tutkimusryhmään kuuluvat hankkeen johtaja Panu Halme, Katja Juutilainen, Jenna Purhonen, Janne Kotiaho, Mikko Mönkkönen ja Noora Vartija Jyväskylän yliopistosta, Seppo Huhtinen Turun yliopistosta ja Heikki Kotiranta Suomen ympäristökeskuksesta.

Uhanalainen talvihiippo (Mycena tintinnabulum)

Uhanalainen helttasieni talvihiippo on yksi niistä lajeista, joiden ekologiasta ja uhanalaisuudesta hankkeessa saadaan lisää tietoa. © Panu Halme

Luonnonmetsien lahottajakotelosienten, orvakoiden, heltta- ja hyytelösienten elinympäristö- ja kasvupaikkavaatimukset

Tässä osahankkeessa keskitytään selvittämään näiden huonosti tunnettujen lajiryhmien kasvupaikkavaatimuksia. Erityisenä tavoitteena on selvittää, onko lajien esiintyminen keskittynyt luonnonmetsiin. Keräämme erityisen tarkalla, useita kertoja samassa kohteessa toistettavalla menetelmällä aineistoa yli kahdestakymmenestä luonnontilaisuudeltaan vaihtelevasta metsästä. Aineistonkeruu tehdään siten, että kaikki paljain silmin havaittavissa olevat sieniryhmät tutkitaan. Näin saadaan uutta tietoa erityisesti pienikokoisia itiöemiä tuottavista lajeista, kuten monista huomaamattomista kotelosienistä, orvakoista ja hyytelösienistä.

Pienikokoisen lahopuun orvakkalajiston ekologia ja elinympäristövaatimukset

Tässä osahankkeessa syvennytään pienikokoisella lahopuuaineksella elävään orvakkalajistoon. Näitä pieniä lahopuukappaleita asuttavia lajeja tutkitaan erilaisissa havumetsissä, lehdoissa ja metsälaitumilla. Lajit, jotka esiintyvät pienikokoisella lahopuulla monenlaisissa elinympäristöissä, ovat todennäköisesti elinvoimaisia, vaikka niistä olisikin vain hyvin vähän havaintoja. Jos kuitenkin havaitaan lajeja, jotka ovat rajoittuneet jonkin tietyn metsätyypin pienikokoiseen lahopuuhun, voidaan arvioida näiden mahdollista uhanalaisuutta suhteessa kyseisen luontotyypin uhanalaisuuteen.

Muuramen Kuusimäki uhanalaisten lahottajasienten ekologisen tutkimuksen laboratoriona

Tässä osahankkeessa pyritään muodostamaan yhdestä erityisen hyvin tutkitusta metsästä mallikohde, joka tunnetaan niin hyvin, että johtopäätöksiä voidaan tehdä myös muista samankaltaisista kohteista. Yhden kohteen lajiston perinpohjainen tunteminen antaa vertailukohdan, jonka pohjalta voidaan arvioida muiden arvokkaiden luonnonmetsien lajirunsautta ja paikallispopulaatioiden kokoja. Olemme tutkineet Muuramen Kuusimäessä lahottajasienilajiston esiintymistä ja ekologiaa jo yli kuuden vuoden ajan usealla erilaisella menetelmällä. Nyt mittaamme metsästä erilaisia ympäristömuuttujia ja keräämme lisäksi pieniä täydentäviä sieniaineistoja. Kuusimäen lajiston perusteella voimme myöhemmin tehdä johtopäätöksiä myös muiden arvokkaiden suojelualueiden lajirunsaudesta, paikallispopulaatioiden koosta ja muista tekijöistä.

Konsortiohankkeen yhteistavoitteet

Hankekauden lopulla pystymme koostamaan yhteen kolmen osahankkeen tuloksia. Tulemme saamaan tietoa joistakin lajeista kaikissa osahankkeissa. Parhaimmillaan pystymme ennustamaan esimerkiksi jonkin orvakkalajin populaatiokokoa Suomessa paljon aiempaa tarkemmin, kun yhdistämme ensimmäisen hankkeen tarkasti kerätyn luonnonmetsätiedon, toisen hankkeen pieneltä lahopuulta kerätyn tiedon ja kolmannessa hankkeessa kertyneen tiedon lajille tai sen kaltaisille lajeille tyypillisistä paikallispopulaatioiden koosta. Toisaalta jos jotakin näihin ryhmiin kuuluvaa lajia ei tästä määrätietoisesta keräysaktiivisuudesta huolimatta havaita ollenkaan, voidaan sen harvinaisuudesta ja mahdollisesta uhanalaisuudesta olla huomattavasti nykyistä varmempia. Aineistojen tarkastelu yhdessä tulee näin ollen luultavasti vahvistamaan useiden lajien uhanalaisarvioita ja tuottamaan uutta tietoa, joka antaa avaimet poistaa lajeja punaisilta listoilta sekä lisätä niitä arvioitujen joukkoon.

Lisätietoja

Panu Halme, Jyväskylän yliopisto, p. 040 805 4945, etunimi.sukunimi@jyu.fi

Julkaistu 31.5.2013 klo 9.20, päivitetty 25.8.2014 klo 11.00

Kohderyhmä: