Tiesitkö, että jalankulkukaupungin materiaalitehokkuus voi olla jopa kolmikymmenkertainen suhteessa saman kaupungin autokaupungin alueisiin? Mitä ihmettä ovatkaan urbaani metabolismi ja SDG:t, ja miten ne liittyvät kaupunkisuunnitteluun?
SYKEn uusi julkaisu yhdessä Peter Newmanin tutkimusryhmän kanssa “Sustainable Cities: How Urban Fabrics Theory Can Help Sustainable Development” kokoaa yhteen, miten kaupungit voivat vastata ilmastonmuutokseen ja pienentää ekologista jalanjälkeään. Julkaisusta selviää, miten juuri jalankulku- ja joukkoliikennekaupungin kudokset voivat olla avain jalankulun, pyöräilyn ja joukkoliikenteen kulkutapaosuuksien sekä kaupunkien elinvoiman ja viihtyisyyden kasvattamiseen. Lisäksi julkaisu kertoo, miten useissa erityisesti kehittyvien maiden kaupungeissa esiintyvällä epävirallisella asutuksella voi olla jalankulkukaupungin ominaisuuksia, jotka pitää pyrkiä säilyttämään alueita uudistaessa. Julkaisu kokoaa yhteen tapaustutkimuksia Suomen kaupungeista Australian Perthiin, Indonesian Jakartaan ja Addis Abebaan Etiopiassa.
Urbaanilla metabolismilla tarkoitetaan kaupunkien aineenvaihduntaa eli materiaalien ja energian kiertoa kaupunkiin ja sieltä pois jätteinä ja päästöinä. SDG:t taas ovat YK:n määrittämiä kestävän kehityksen tavoitteita.
Uudistuvat ja sopeutuvat kaupungit vievät kestävän kehityksen uudelle tasolle. Tavoite ei ole vain kaupungeissa kiertävän materian määrän vähentäminen vaan materiasta riippuvaisten systeemien uudistaminen. Uusiutuvat energiaratkaisut, vesien tehokas käyttö ja harmaiden vesien hyödyntäminen ovat ratkaisuja tavoitteiden saavuttamiseen. Lisäksi biodiversiteetin edistäminen kaupungin kaikilla osa-alueilla sekä jätteiden vähentäminen ja uusiokäyttö mahdollistavat joustavien ja muutoksiin sopeutuvien kaupunkien synnyn.
Kun kaupunkisuunnittelijat tunnistavat erot eri kaupunkikudosten välillä, he myös pystyvät suunnittelemaan kestävämpiä jalankulku- ja joukkoliikennekaupungin kudoksia.
Julkaisu on osa YK:n Globaalin kestävän kehityksen raportin taustaselvitystyötä.