Suomen ympäristökeskus | Finlands miljöcentral | Finnish Environment Institute

sykefi header valkoinen

Suuri paikallisilmaston vaihtelu hidastaa pohjoisten metsälintulajien vähenemistä ilmaston lämmetessä

Tiedote 13.2.2020 klo 8.00

Suojelualueilla tehdyn uuden tutkimuksen mukaan topografisen korkeuserojen vaihtelun synnyttämät paikallisilmastolliset olosuhteet puskuroivat pohjoisten lajien vähenemistä ilmaston lämmetessä. Pohjoiset metsälintulajit ovat taantuneet ilmaston lämpenemisen seurauksena. Tutkimuksen mukaan niiden tiheydet olivat suurimmat paikallisilmastoltaan vaihtelevilla suojelualueilla, missä nämä lajit myös vähenivät vähemmän kuin tasamaiden suojelualueilla.

Topografisen vaihtelun seurauksena paikallisilmasto voi vaihdella suuresti riippuen esimerkiksi rinteiden avautumissuunnasta, kuten pohjois- ja etelärinteillä, tai johtuen ylipäätään korkeuseroista. Tutkimuksessa verrattiin 17 pohjoisen metsälintulajin tiheyksiä 129 suojelualueella vuosina 1981–1999 ja 2000–2017. Suojelualueet sijaitsivat keskisessä Suomessa ja Pohjois-Suomen eteläosassa.

Järripeippo pesii koko Suomessa, mutta kanta on vahvin pohjoisessa. Kuva Jorma Tenovuo.

Tutkituista lajeista runsaimmat olivat järripeippo, urpiainen ja pohjansirkku. Muita lajeja tarkastelussa olivat mm. pohjantikka, kuukkeli ja kirjosiipikäpylintu. Tutkimuksen mukaan pohjoisten metsälintujen kokonaistiheys väheni kahden tutkimusjakson välillä noin 38 prosenttia.

Suojelualueiden välisessä vertailussa pohjoisten metsälajien tiheys oli korkein paikallisilmastoltaan vaihtelevimmilla alueilla. Tutkimusjaksojen välillä metsälajit vähenivät kaikkein vähiten juuri paikallisilmastoltaan ja topografialtaan vaihtelevimmilla alueilla.

”Topografisesti vaihtelevien metsäalueiden suojelu onkin erityisen merkittävää pyrittäessä lieventämään ilmaston lämpenemisen kielteisiä vaikutuksia pohjoisten metsien lajistoon”, toteaa johtava tutkija Raimo Virkkala Suomen ympäristökeskuksesta.

Tutkimuksen paikallisilmasto perustui erittäin tarkkaan 50 x 50 metrin ilmastoaineistoon kultakin suojelualueelta, ja analyyseissä käytettiin paikallisilmaston vaihtelun indikaattorina huhtikuun-kesäkuun keskilämpötilojen keskihajontaa kullakin suojelualueella. Huhtikuu-kesäkuu on keskeinen sekä muuttolintujen saapumisen että lintujen pesinnän kannalta.

Analyyseissä käytettiin muuttujina myös suojelualueen kokoa ja metsän osuutta suojelualueella sekä ilmaston muutosta tutkimusjaksojen välillä laajemmassa mittakaavassa (10 x10 km:n ruuduissa). Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu lajien säilyneen paremmin erityisesti topografisesti vaihtelevissa vuoristoissa kuin tasamailla.

Maankäyttö on kuitenkin tasamailla voimakkaampaa, joten maankäytön erot ovat voineet selittää lajien säilymisen vuoristoissa. Nyt julkaistu tutkimus perustuu lintulaskentoihin suojelualueilla, joissa haitallinen maankäyttö, kuten metsien hakkuut, ei ole sallittua, joten tutkimustulokset ovat yksiselitteisempiä.

Tutkimus on tehty yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen (SYKE), Ilmatieteen laitoksen, Metsähallitus Luontopalveluiden sekä Helsingin yliopiston tutkijoiden kanssa. Tutkimus on osa ympäristöministeriön rahoittamaa Suojelualueverkosto muuttuvassa ilmastossa -hanketta (SUMI) sekä Strategisen Tutkimuksen Neuvoston rahoittamaa IBC-Carbon-hanketta.

Lisätietoa

  • Johtava tutkija Raimo Virkkala, Suomen ympäristökeskus, p. 0295 251 747, etunimi.sukunimi @ymparisto.fi
  • Tutkimusprofessori Juha Aalto, ilmastoaineistot, Ilmatieteen laitos, p. 050 409 0963, etunimi.sukunimi@fmi.fi
  • Suojelubiologi Ari Rajasärkkä, lintulaskennat, Metsähallitus Luontopalvelut, p. 0400 867 829, etunimi.sukunimi@metsa.fi

Lue aiheesta lisää


Kohderyhmä: