Uutinen 19.9.2018 klo 15.40
Sekä lupakäytännössä että tuomioistuimissa painotetaan yhä enemmän vesienhoidon ympäristötavoitteita. © Sanna Vienonen
EU on tiukentanut vaatimuksiaan vesienhoidon ympäristötavoitteiden noudattamisesta. Myös Suomen on tämän takia syytä harkita lainsäädännön muuttamista. Sääntelyn kehittämiseksi on useita vaihtoehtoja.
EU-tuomioistuin tiukensi linjauksia vesipuitedirektiivin ympäristötavoitteiden oikeudellisesta sitovuudesta vuonna 2015 niin kutsutussa Weser-tuomiossa. Sen mukaan vesien tilaa heikentävälle tai hyvän tilan tavoitteen vaarantavalle hankkeelle ei saa myöntää lupaa. Heikkenemistä on jo yhden laadullisen tekijän tilan huonontuminen.
”EU:n linjaukset ohjaavat tulkintaa myös Suomessa. Sekä lupakäytännössä että tuomioistuimissa painotetaan yhä enemmän vesienhoidon ympäristötavoitteita”, sanoo tutkimusprofessori Antti Belinskij SYKEstä.
Kun Suomen kansallista vesienhoitolakia valmisteltiin noin 15 vuotta sitten, vesien hyvän tilan tavoitteen ei ajateltu suoraan sitovan hankkeiden lupaharkintaa. Tällöin säädettiin ainoastaan, että vesienhoitosuunnitelma tulee ottaa huomioon vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisessa lupaharkinnassa. Weser-tuomion myötä vesien tilatavoitteet ja niistä poikkeaminen tulisi nostaa ympäristönsuojelulain ja vesilain lupajärjestelmissä nykyistä keskeisempään rooliin.
Kolme vaihtoehtoa lainsäädännön kehittämiseksi
Suomen ympäristökeskus ja Itä-Suomen yliopisto ovat laatineet selvityksen siitä, miten vesienhoidon ympäristötavoitteiden oikeudellinen sitovuus otettaisiin huomioon lupaharkinnassa. Selvityksen mukaan yksi vaihtoehto on, että nykyinen tilanne jatkuu. Toinen vaihtoehto on, että tavoitteet otetaan huomioon lainsäädännössä nykyistä terävämmin. Kolmas vaihtoehto on, että tavoitteista säädetään sitovasti.
Eri vaihtoehtojen vaikutukset eivät selvityksen mukaan olennaisesti eroa toisistaan. Lupaharkinnassa on joka tapauksessa noudatettava EU-tuomioistuimen linjauksia, eikä ympäristötavoitteiden vastainen hanke voi saada lupaa ilman poikkeusta.
Miten vesienhoidon tavoitteista voitaisiin poiketa?
Vesienhoidon tavoitteista voidaan nykyisin poiketa tietyin edellytyksin, kun toteutetaan uutta merkittävää hanketta. Suomen lainsäädännössä ei kuitenkaan ole tarkemmin säädetty, missä vaiheessa ja mikä taho arvioi poikkeamisen ja päättää siitä.
Selvityksessä esitetään, että poikkeaminen kytkettäisiin lupaprosessiin ja lupaviranomainen tekisi päätöksen. Toinen vaihtoehto olisi, että poikkeamispäätöksen tekisi vesienhoitoviranomainen tai viime kädessä valtioneuvosto.
Selvitys on osa valtioneuvoston vuoden 2017 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.
Lisätietoja:
Tutkimusprofessori Antti Belinskij, Suomen ympäristökeskus SYKE ja Itä-Suomen yliopisto, etunimi.sukunimi@uef.fi