Suomen ympäristökeskus | Finlands miljöcentral | Finnish Environment Institute

sykefi header valkoinen

Luontoarvoiltaan merkittävien (HNV-) maatalousalueiden määrän seuranta

+ Näytä tiedot

Hankkeen perustiedot

Peltomaisema Längelmäeltä. Kuva: Janne Heliölä

Taustalla EU-velvoite seurata luontoarvoiltaan merkittävien maatalousalueiden määrää

Käsite "High Nature Value farmland" (HNV-farmland, HNV-maatalousmaa) liittyy EU:n määrittelemiin kestävän maatalouden kriteereihin. Maatalouden ympäristönsuojelun tilaa kuvastava EU:n jäsenmaiden yhteinen indikaattorikokoelma kehitettiin ns. IRENA -hankkeessa, joka päättyi vuonna 2005. Tuolloin yhdeksi seurantaindikaattoriksi määriteltiin luontoarvoiltaan merkittävän ns. HNV-maatalousmaan määrä ja sen kehitys.

Kukin jäsenmaa voi määritellä HNV-maatalousalueet haluamallaan tavalla. Jäsenmailla on velvoite seurata HNV-maatalousmaan määrän kehitystä, ja indikaattori tulee raportoida vuosittain EU:n Komissiolle. Rajoitteita indikaattorille asettavat ennen kaikkea käytettävissä olevat tietoaineistot, joiden luonne ja kattavuus vaihtelevat suuresti jäsenmaasta toiseen. Komissio on osoittanut jäsenmaille alta löytyvän ohjeistuksen HNV-indikaattorin tavoitteista ja sisällöstä.

Suomen osalta ns. HNV-indikaattori raportoidaan vuosittain Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman vuosikertomuksessa sekä Luonnontila.fi -verkkosivustolla. Alla on linkit kolmen aihetta aiemmin käsitelleen hankkeen loppuraportteihin. Niiden avulla saa kattavan kuvan aiheen soveltamisesta Suomessa.

Projektin tavoitteet ja tulokset

Projektin tavoitteena oli:

  • Päivittää HNV-maatalousmaan määrän seurantaan kehitetty indikaattori (ks. MMM:n julkaisuja 1/2009) ohjelmakaudelle 2014-2020, sekä
  • Analysoida indikaattorin alueellista kehitystä eri ELY-keskuksissa vuosina 2006–2013 ja tunnistaa sen alueellisia kehityseroja selittäviä tekijöitä.

Projekti päättyi toukokuussa 2015. Alla on ladattavissa kaikki sen tulokset sisältävä loppuraportti:

HNV-maatalousmaan määrän kehitys Suomessa

HNV-maatalousmaan määrä on laskenut Suomessa tasaisesti vuosina 2006–2014. Trendi on ollut loivasti laskeva sekä koko maassa että kaikissa ELY-keskuksissa. Lievää nousua on tapahtunut vain Ahvenanmaalla. HNV-indikaattorin alueelliset kehityserot ovat olleet loogisia, ja ymmärrettävissä maatalouden yleistä rakennekehitystä kuvastavien taustatietojen valossa.

HNV-maatalousmaata Suomessa yhteensä ja alueittain.
HNV-maatalousmaata Suomessa yhteensä ja alueittain.

HNV-indikaattorin laskeva kehitys selittyy etupäässä kotieläintilojen, luonnonlaitumien ja pysyvien laitumien määrän vähenemisellä. Kaikki nämä muutokset heijastuvat kielteisesti Suomen maatalousluonnon monimuotoisuuteen. Suurin merkitys on laiduntavien eläinten määrän vähenemisellä. Etenkin lypsykarjatilojen määrän on ennakoitu vähenevän merkittävästi jatkossakin, ja keskittyvän alueellisesti yhä enemmän tärkeimmille tuotantoalueilleen. Jos näin käy, HNV-maatilojen määrä saattaa laskea vuoteen 2020 mennessä jopa 41 % vuoden 2007 tasosta.

Miten säilytämme monimuotoisen maatalousluontomme?

HNV-maatalousmaan määrän tuleva kehitys riippuu ennen kaikkea siitä, missä määrin Suomessa pystytään turvaamaan pienimuotoiseen laiduneläinten hoitoon perustuvan maatalouden harjoittaminen kohtalaisen suurella määrällä maatiloja. Vapaaehtoiset ympäristösopimukset (aiemmat erityistukisopimukset) ovat tässä ratkaisevassa roolissa. Näistä sopimuksista tulee saada viljelijöiden kannalta riittävän houkuttavia, jotta niitä otetaan käyttöön kohtalaisen laajalla rintamalla.

Taustatietoa aiheesta

Lisätietoja

Projektin vastaava tutkija Janne Heliölä, Suomen ympäristökeskus, p. 040 0148 654, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi.

Julkaistu 16.6.2014 klo 13.41, päivitetty 1.6.2015 klo 11.11