Tiedotteet, uutiset, artikkelit
Tausta
Metsäteollisuuden investoinnit kasvattavat erityisesti Pohjois-Suomen suometsien käyttöä. Suometsien käytön tehostaminen tulee toteuttaa ilman, että vesistökuormitus lisääntyy. Samalla on pystyttävä tehostamaan hiilensidontaa ja hillitsemään ilmastonmuutosta. Tässä hankkeessa luodaan edellytyksiä sille, että metsien kasvavasta käytöstä huolimatta metsätalouden vesistökuormitusta voidaan vähentää, vesistöjen hyvän tilan saavuttamista voidaan edistää ja turvemaiden käytön kasvihuonekaasupäästöjä voidaan hillitä.
Turvemaiden ojitus on riski niiden alapuolisille vesistöille. Ojien kunnostamisen aiheuttama kiintoainekuormitus on luokiteltu yhdeksi merkittävimmistä metsätaloustoimenpiteiden päästöistä. Erityisesti ojien ulottuminen kivennäismaahan saakka lisää kiintoaineen eroosiota ja samalla myös kiintoaineeseen sitoutuneen fosforin kuormitusta. Ojitusten seurauksena myös turpeen hajoaminen voimistuu, mikä kasvattaa ravinteiden ja orgaanisen aineksen huuhtoutumista valumavesiin. Viime aikoina on esitetty, että myös vanhoilta ojitetuilta soilta tuleva ravinnekuormitus on oletettua suurempaa ja pitkäkestoisempaa ja että metsätalouden kuormitusvaikutus on aiempaan käsitykseen verrattuna suurempi.
Ojituksen tarkoituksena on alentaa pohjaveden pintaa, jotta saadaan aikaiseksi puuston juuristolle ja siten puuston kasvulle otollisemmat, hapelliset olosuhteet. Turvemaiden puuston kasvua on saatu ojitusten avulla parannettua huomattavasti. Pohjavedenpinnan tason lasku turvemailla vaikuttaa kuitenkin myös niiden kykyyn sitoa hiiltä. Luonnontilassa turvemaat toimivat hiilinieluna, mutta niiden kuivatus saattaa muuttaa niitä hiilen lähteiksi riippuen alueen maankäytöstä ja ilmastosta. Hankkeessa kehitetään toimintatapoja ojitusalueilla tapahtuvan turpeen maatumisen vähentämiseen ja luodaan sitä kautta edellytyksiä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen.
Nykyisten metsänhoidon suositusten mukainen ojasyvyys on paksuturpeisilla aloilla 80─110 cm. Itä-Suomen yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen yhteistyönä kehitetyn SUSI-suosimulaattorin mallinnustulosten perusteella suurin osa puuston kasvuvasteesta syntyy, kun ojaa syvennetään 30 cm:stä 60 cm:iin. Sitä syvemmillä ojilla saatava lisähyöty on vähäinen. Maltillisella, puuston kasvulle optimaalisella vedenpinnan nostolla voitaisiin vähentää sekä ojitusten aiheuttamaa vesistökuormitusta että kasvihuonepäästöjä.
Tavoitteet ja tehtävät
Hankkeen tavoitteena on kehittää turvemaiden metsien käsittelyä ja hoitoa kokonaisvaltaisesti kestävämpään suuntaan, jotta turvemaiden metsien hiilensidonta tehostuisi ja jotta käsittelyn aiheuttamat vesistövaikutukset vähenisivät.
Hankkeen tavoitteena on löytää suometsien hoitoon menetelmä, jonka avulla voidaan välttää tarpeettoman syvien ojien kaivu ojitusalueilla vesistökuormituksen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi sekä edistää tehokkaampien vesiensuojelurakenteiden käyttöönottoa. Lisäksi hanke tuottaa aineistoa, jonka avulla voidaan kehittää turvemaiden laskentatyökalua (Suosimulaattori), jotta sillä voidaan nykyistä paremmin arvioida turvemaiden kuivatuksen vesistö- ja ilmastovaikutuksia, sekä tehdä aluetason laskentaa, jolla voitaisiin tunnistaa erityisiä vesiensuojelutoimenpiteitä vaativia ns. hotspot -kohteita sekä kohteita, joilla ojitustoimenpiteitä tulisi välttää vesistö- ja ilmastosyistä.
Hanke toteutetaan kahdella Pudasjärvelle sijoittuvalla pilottikohteella, joilla testataan eri syvyisten ojien vaikutusta pohjavedenpinnan tasoon, valumavesien laatuun ja kasvihuonekaasujen vapautumiseen.
Hankkeen toimenpiteet toteutetaan neljässä työpaketissa:
Työpaketti 1. Arvioidaan ja toteutetaan suosimulaattorin pohjalta pilottikohteille kohdekohtaisesti soveltuvimmat ojitussyvyydet ja seurataan niiden vaikutusta pohjavedenpinnan tasoon. Hankkeen pilottikohteille toteutetaan myös kohdekohtaisesti niitä parhaiten palvelevat vesiensuojeluratkaisut.
Työpaketti 2. Tehostetaan kuivatushankkeiden vesiensuojelua arvioimalla, miten kuivatusalueiden viereisiä suo- ja turvemaa-alueita voitaisiin hyödyntää vesistökuormituksen vähentämisessä. Tarkastelussa ovat erityisesti pintavalutuskentät, virtaamansäätöpadot sekä lampimaiset vesiensuojelukosteikot. Tarkastelussa huomioidaan potentiaalisten vedenohjauskohteiden mahdolliset suojeluarvot.
Työpaketti 3. Seurataan eri syvyisten ojien vaikutusta valumaveden laatuun ja kasvihuonekaasujen vapautumiseen. Hankkeen tulosten perusteella suosimulaattori täydennetään sisältämään arviot eri syvyisten ojien vesistökuormituksesta ja metaanipäästöistä.
Työpaketti 4. Kootaan hankkeen tulosten perusteella käytännön toimintaa palveleva työohje, jonka avulla voidaan kohdekohtaisesti arvioida soveltuvimmat ojitussyvyydet ja tehokkaimmat vesiensuojelurakenteet. Hankkeen tulokset viestitään ja koulutetaan metsätaloustoimijoiden käyttöön.
Lisätietoja
Hankkeen projektipäällikkö, Samuli Joensuu, Vesiensuojelun johtava asiantuntija, puh. 040 534 1043, etunimi.sukunimi@tapio.fi
SYKEn osuuden projektipäällikkö Mirkka Visuri, Tutkija, puh. 0295 251 024, etunimi.sukunimi@syke.fi