Ekosysteemitilinpidon tavoite ja hyödyt
Ihmiskunnan toiminnassa on yleisesti hyväksytty pyrkimys sosiaalisen ja taloudellisen hyvinvoinnin edistämiseen, mutta toiminnan ulkoisvaikutukset maapallon ekosysteemeihin unohtuvat. Nykyinen talousjärjestelmämme perustuu oletukselle, että ihmiskunta toimii erillään luonnosta. Keskeinen kansantalouden mittarimme bruttokansantuote (BKT) ei ota huomioon ekosysteemien ja sen tarjoamien palvelujen kestämätöntä käyttöä eikä ihmistoiminnan aiheuttamaa tai kiihdyttämää ekosysteemien tilan heikkenemistä, esimerkiksi vesistöjen rehevöitymistä, kiihtyvää sukupuuttoaaltoa ja ilmastohätätilaa. Koko maailmanlaajuinen talousjärjestelmämme, sekä sitä ohjaava politiikka, vaatii systeemistä muutosta. Yksi tärkeimmistä työkaluista tämän tavoitteen saavuttamiselle on ekosysteemitilinpito.
Ekosysteemitilinpito laajentaa perinteistä kansantalouden tilinpidon järjestelmää ottamalla kokonaisvaltaisesti huomioon niin luonnon ekosysteemipalveluiden tuomat hyödyt kuin ihmistoiminnan luonnolle aiheuttamat haitat ihmiskunnalle ja taloudelliselle toiminnalle. Ekosysteemitilinpito nostaa luontopääoman tasavertaiseksi inhimillisen, fyysisen ja sosiaalisen pääoman rinnalle, integroiden luonnon ekosysteemit kiinteäksi osaksi kansantaloutta, sekä tuomalla paremmin näkyväksi taloudellisen toiminnan ja ekosysteemien välisen riippuvuussuhteen.
Ekosysteemitilinpito kokoaa yhteen olemassa olevaa tietoa ekosysteemien laajuudesta, tilasta sekä niiden tuottamista palveluista ja käytöstä. Tavoitteena on tuoda ekosysteemien merkitys kansantaloudelle ja ihmiskunnalle osaksi jo vakiintunutta kansantalouden tilinpitoa. Ekosysteemitilinpito mahdollistaa muun muassa ekosysteemeissä tapahtuvien muutoksien systemaattisen seurannan, alueellisten eroavaisuuksien havaitsemisen sekä erilaiset skenaariotarkastelut, joilla voidaan esimerkiksi arvioida erilaisten politiikkasuositusten taloudellisia, työllisyys- ja ekosysteemivaikutuksia.
Toisaalta ekosysteemitilinpito tuottaa numeerista tietoa luonnon ja ihmisen vuorovaikutuksesta: mittaamalla ja seuraamalla ekosysteemipalveluiden virtaamista niiden käyttäjille, sekä tässä tapahtuvia muutoksia, voidaan tehdä päätelmiä, onko tämä vuorovaikutussuhde kestävällä vai kestämättömällä pohjalla. Kuitenkin jo pelkästään yleisen tietoisuuden lisääntyminen ihmistoiminnan, luonnon ja talouden erottamattomasta yhteydestä on jo itsessään erittäin tärkeä ekosysteemitilinpidon tavoite.
Biofysikaalisten suureiden lisäksi tilinpitoa voidaan tehdä rahamääräisesti. Luonnon tuottamia lukuisia hyötyjä ei useinkaan hinnoitella markkinoilla ja ne jäävät taloudellisessa päätöksenteossa huomioimatta. Rahamääräinen ekosysteemipalvelutilinpito tuo konkreettisesti esiin luonnon tuottamien hyötyjen arvon.
Ekosysteemitilinpidon ja ympäristötilinpidon yhteys
Ekosysteemitilinpito on myös osa laajempaa ympäristötilinpidon kokonaisuutta. Ympäristötilinpito (SEEA eli System of Environmental Economic Accounts) koostuu tileistä ja taseista, joilla kuvataan luonnonvarojen käyttömääriä, luonnonvarojen käytöstä aiheutuvaa kuormitusta sekä ympäristönsuojelun taloutta ja liiketoimintaa. Ympäristötilinpidon tilit ovat tyypillisesti sektorikohtaisia, kuten metsä-, vesi- ja energiatilit. Ekosysteemitilinpito eroaa muista ympäristötilinpidon tileistä kahdella merkittävällä tavalla.
Ensimmäiseksi tilinpidon kohteena ovat luonnonvarojen sijaan kaikki maapallon ekosysteemit sekä niiden tuottamat ekosysteemipalvelut. Näin ollen myös sellaiset ekosysteemipalvelut, joista ei synny markkinoilla myytäviä tuotteita tai palveluita, tulevat huomioiduksi.
Toiseksi, ekosysteemitilinpidossa on alueellinen (spatiaalinen) ulottuvuus – tilien sisältämä tieto voidaan esittää niin tilinpidon tauluina, kuin erilaisina karttaesityksinä. Tämä avaa loputtomat mahdollisuudet erilaisille paikkatietoanalyyseille, sekä mahdollisuuden yhdistää ekosysteemitilinpidon tietoja muihin paikkatietopohjaisiin suunnittelujärjestelmiin ja tietokantoihin.
Ekosysteemitilinpidon toimijat Suomessa
Ekosysteemitilinpitoa kehittävät Suomessa Tilastokeskus, Suomen ympäristökeskus ja Luonnonvarakeskus. Toimeenpano vaatii eri toimijoiden tiiviin yhteistyön, selkeän vastuunjaon ja läpinäkyvän tiedonvaihdon lisäksi merkittäviä panostuksia osaamisen kehittämiselle, tiedonkeruulle ja resurssoinnille. Ekosysteemitilinpidon asettamat haasteet tiedon keruulle ovat tiedossa ja niiden voittamiseksi tietoa pitää kerätä usealla eri menetelmällä ja tilastoviranomaisten, tutkimuslaitosten, yliopistojen ja niiden tutkimusinfrastruktuurien sekä yritysten välisellä yhteistyöllä.
Ekosysteemitilinpitoon liittyviä hankkeita ja julkaisuja
Lue lisää täältä.
Ekosysteemitilinpidon laskennan ja raportoinnin ohjeistus
Ekosysteemitilinpidon laskentaa ohjaavat kansainvälisellä tasolla YK:n tilastoyksikön tilastostandardi ja ohjeistus. Sen laatimiseen ovat osallistuneet asiantuntijat eri puolilta maailmaa. Teknisesti yksityiskohtaisempia ohjeita ekosysteemitilinpidon biofysikaaliseen mallintamiseen puolestaan löytyy erillisestä ohjekirjasta. YK:n ohjeet antavat raportoiville maille mahdollisuuden valita kunkin maan resursseille ja tietotasolle parhaiten sopivat lähtöaineistot ja menetelmät ekosysteemitilinpitoon. YK:n sivuilta löytyy myös ekosysteemitilinpidon verkkokurssi (vaatii rekisteröitymisen).
Euroopassa vastaavasti Eurostat yhdessä ekosysteemitilinpidon yhteistyöryhmän kanssa on laatimassa teknistä ohjeistusta tulevan tilastoasetuksen mukanaan tuomien velvoitteiden myötä.
Ekosysteemitilinpidolle oma EU:n tilastoasetus
Noin vuosikymmenen kestäneen kansainvälisen tutkimus- ja kehitystyön jälkeen, johon myös Suomi aktiivisesti osallistui, ekosysteemitilinpidon biofysikaaliset tilit hyväksyttiin kansainväliseksi tilastostandardiksi YK:n tilastokomitean kokouksessa maaliskuussa 2021. Tilastostandardi tarkoittaa suositusta tilastojen tekemisestä yhtenäisillä käsitteillä, määritelmillä, luokituksilla ja tilien/tilastojen välisillä yhteyksillä. Suositus ei siis vielä velvoita tekemään tilastoja, mutta tukee niiden saattamista lakisääteisiksi. Tilastostandardiksi pääseminen merkitsi, että ekosysteemitilinpidon tilastokehikko nähtiin riittävän valmiiksi maailmanlaajuiseen toteutukseen, mikä helpottaa maiden välistä vertailua ja edesauttaa merkittävästi esimerkiksi kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumisen seurantaa.
Samaan aikaan Eurostat, sitä tukeva ekosysteemitilinpidon yhteistyöryhmä ja Euroopan ympäristö- ja energiatilastojohtajat (DIMESA) ovat valmistelleet tilastoasetusta, jolla ekosysteemitilinpito olisi yksi kolmesta uudesta velvoittavasta moduulista ympäristötilinpidon laajemmassa viitekehyksessä. Eurostatin tiekartan mukaan tavoitteena on saada tilastoasetuksen muutos koskien EU regulaatiota 691/2011 voimaan vuonna 2023 ja ensimmäiset raportoinnit tilastovuoden 2024 tiedoista olisi jokaisen EU-jäsenmaan tehtävä vuonna 2027.Euroopan komissio hyväksyi tilastoastusehdotuksen heinäkuussa 2022 ja ehdotuksen käsittelyn etenemistä voi seurata täällä.
Syke osallistuu Eurostatin ekosysteemitilinpidon yhteistyöryhmän työhön aktiivisesti Suomen edustajana. Tilastoasetuksen laatimisen lisäksi työhön kuuluu mm. teknisten ja metodologisen ohjeistuksen kehittämistä sekä ekosysteemitilinpidon mallinnustyökalujen testausta.
Yhteistyöryhmän kokousmateriaalit pöytäkirjoineen ovat julkisia ja löytyvät EU:n CIRCABC-palvelusta:
Huomaathan että vanhempien kokousten materiaalit saattavat olla sisällöltään vanhentuneita ja päivittyneet uusiin versioihin.
Lisätietoja Syken asiantuntijoilta
- Luonnonvara- ja ympäristötalous, ekosysteemipalvelut ja -tilinpito, luontopääoma: ryhmäpäällikkö Soile Oinonen
- Akvaattinen ekosysteemitilinpito, ekosysteemipalveluiden rahallinen arvottaminen: erikoistutkija Liisa Saikkonen
- Merien ekosysteemipalvelut ja ekosysteemitilinpito, tutkija Susanna Jernberg
- Ekosysteemitilinpito, ekosysteemipalveluiden rahallinen arvottaminen: tutkija Tin-Yu Lai (English only)
- Ekosysteemipalvelut, urbaani ja kunnallinen ekosysteemitilinpito: erikoistutkija Leena Kopperoinen
- Ekosysteemien laajuus ja tila, ekosysteemitilinpidon tilastoasetus ja Eurostatin yhteistyöryhmä: erikoistutkija Pekka Hurskainen
Tämä sivusto toteutettiin osana Eurostat Grants -hanketta "2020-FI-ENVECOPACK", rahoituspäätös 101023419.