Hyppää sisältöön

Suomen ympäristökeskus | Finlands miljöcentral | Finnish Environment Institute

sykefi header valkoinen

Peltokokeet

Vesiruton käsittely ja paalaus

Kokeet vuonna 2019

Vesiruton peltolevitys sujui erittäin hyvin kuivalannan tarkkuuslevittimellä. Maanparannustarkoitukseen levitetty massa hajosi niin pieneksi silpuksi, ettei pellon kynnössä myöhemmin syksyllä ollut mitään ongelmia.

Vuonna 2019 vesiruttomassan levitys pellolle paalausta varten onnistui hyvin apevaunulla (oranssi perävaunu kuvissa). Paalausta karheelta ei saatu kuitenkaan onnistumaan, sillä massa oli liian silppuuntunutta ja märkää sateen takia. Syksyllä 2020 testattiin kehitysideoita, joilla massan liiallista silppuuntumista voitiin estää.

Vesiruton levitys paalausta varten.
© Timo Lötjönen
Paalaamisen testaamista.
© Timo Lötjönen

 

 

Kokeet vuonna 2020

Vesiruttomassan kuivattamiseen käytettiin menetelmää, jossa pellolla kasvanut heinä niitettiin ensin levälleen pellolle. Ohuen heinämaton päälle levitettiin vesiruttomassa itsepurkavaa yleisperävaunua käyttäen. Kyseisen laitteen etuna on se, ettei se silppua vesiruttoa yhtä paljon kuin edellisvuonna käytetty apevaunu.

Heinämatto ja vesiruttomatto kuivumassa pellolla. © Timo Lötjönen, Luke

Heinä-vesiruttoseoksen karhotukseen käytettiin ketjuharavapöyhintä, jonka avulla ohuessa matossa olevaa materiaalia voidaan kerätä karheelle leveältäkin alalta. Käytännössä vaadittiin kaksi ajokertaa, jotta karhotuksen työnjälki saatiin riittävän tarkaksi.

Ketjuharavapöyhimellä kootut karhot odottamassa paalausta. © Timo Lötjönen, Luke

Heinä-vesiruttomassan paalaus tehtiin onnistuneesti levityspäivän iltana. Paalauksen onnistumisen edellytyksenä oli se, että karheissa oli arviolta puolet heinää. Heinä oli kuivempaa ja pidempää materiaalia kuin vesirutto, jolloin karhon noukinta paalaimeen sujui ongelmitta. Paalauksessa käytettiin biologista säilöntäainetta. Kaikki koekarhot saatiin paalattua ja niistä kertyi viisi muoviin käärittyä tiivistä paalia. Nämä toimitettiin myöhemmin syksyllä biokaasulaitokselle kaasuntuotantokokeeseen.

Koko ketjua ajatellen korjuuta vedestä rannalle olisi hyvä saada tehostettua. Nyt pellolla käytetty konekalusto oli selvästi tehokkaampaa kuin vedessä käytetty kalusto, minkä takia peltokalusto joutui tarpeettomasti odottelemaan. Tehokkaampi korjuu edellyttäisi esimerkiksi niittäviä ja kerääviä aluksia, jolloin pääomakustannus nousee huomattavasti raivausnuottaan verrattuna.

Vesiruttoa pellolle lannoitteeksi ja maanparannukseen

Vesiruttomassan hyödyntämistä lannoitus- ja maanparannusaineena selvitetään nurmi- ja perunaviljelmillä. Koska olosuhteet voivat vaihdella suurestikin kasvukausien välillä, kokemuksia ja tuloksia tarvitaan useamman kasvukauden ajalta. Syksyllä 2019 Vuotunki-järvestä nostettua vesiruttoa levitettiin nostopaikan läheisyydessä sijaitseville koealoille. Nurmilohkolle vesiruttoa levitettiin kuivalannan tarkkuuslevittimellä noin 40 tonnia hehtaarille. Perunalohkolle levitys tehtiin käsin ja levitysmäärä oli 30 tonnia hehtaarille. Kummallakin lohkolla osa alasta kynnettiin syksyllä, toinen osa keväällä. Peltokokeet perustettiin keväällä 2020. Perunakasvuston kehitystä seurattiin kasvukauden ajan ja sato nostettiin syyskuussa. Nurmikokeelta otettiin satonäyte elokuussa. Peltokokeet toistetaan kasvukaudella 2021. Nurmikoe pysyy samalla paikalla, mutta perunakoe sijoitetaan uuteen paikkaan viljelykiertovaatimusten mukaisesti.

Vesiruton levitys nurmelle.
© Timo Lötjönen
Vesiruttomassan levitystä perunalohkolle.
© Lea HiltunenVesiruton säilöntä
 

Vesiruton säilöntä

Vesiruton käyttömahdollisuudet monipuolistuisivat, jos sitä pystyttäisiin säilömään ja varastoimaan. Vesiruton soveltuvuutta säilöntään selvitettiinkin laboratoriomittakaavan kokeissa. Vuotunki-järvestä elokuussa 2019 nostettua vesiruttoa sekä vesiruton ja nurmimassan seosta säilöttiin sellaisenaan sekä kemiallisen tai biologisen säilöntäaineen kanssa ns. minisiiloihin, joita säilytettiin noin 3 kk painotettuna, lämmittämättömässä huonetilassa. Säilönnän vaikutusta arvioitiin mittaamalla orgaanisen aineen sekä mikrobiston ja biokaasupotentiaalin muutosta.

Säilöntätestauksissa ilmeni, että vesirutto on vähäisen kuiva-ainepitoisuutensa takia hankala säilöttävä, koska luultavasti ravinteiden pitoisuus jää mikrobien ravinnonsaannin kannalta niukaksi. Nurmimassan lisääminen seokseen kohotti oleellisesti kuiva-ainepitoisuutta ja paransi erityisesti kemiallisella säilöntäaineella säilötyn seoksen säilönnällistä laatua. Biologisella säilöntäaineella säilötyn vesiruton kaasuntuottopotentiaali oli suurin.

Vesiruttomassaa säilöntätestauksia varten. © Lea Hiltunen, Luke

 

Lisätietoja

Ritva Nilivaara, Projektipäällikkö, puh. 0295252052, etunimi.sukunimi@syke.fi

Logot ElodeaII
 

 

Julkaistu 7.4.2021 klo 15.16, päivitetty 7.4.2021 klo 15.16