Tällä paikalla havainnoidaan vaelluskalojen, erityisesti luonnonvaraisesti lisääntyvän taimenen, lisääntymistä, poikastuotantoa ja poikasten kehittymistä.
Tältä havaintopaikalta voit lähettää myös omia havaintojasi, mikäli kyseessä on julkinen havaintopaikka:
migratoryfish_observationsite_service_code_201905151128262 /
CC4.0-BY SYKE, CitobsDB kansalaishavainnot.fi
Tyypillisesti lähistöllä veden alla on kutusoraikko, johon vaelluskalat kutevat syksyisin. Keväisin tältä alueelta voi havaita pieniä vaelluskalojen poikasia, jotka kasvavat ns 'nollikkaiksi' kohti syksyä - siis ne yksilöt jotka eivät lähde kohti merta. Havaintopaikkoja on myös muualla pitkin jokien ja purojen varsia, joten sen kohdalla ei aina ole kutusoraikkoa.
Kutusoraikkojen kohdalla ja muutenkin niitä sisältävissä vesistöissä on tyypillisesti kalastusrajoituksia. Rantavedessä tai rantaviivalla ei tällaisilla alueilla ole suotavaa kahlata keväisin, ettei tule talloneeksi hengiltä pieniä vaelluskalojen poikasia.
Julkisesti ilmoitetulla havaintopaikalla voi kuka tahansa ilmoittaa kalastoon liittyviä havaintojaan. Mikäli havaintopaikka löytyy tältä , sen havaintoja kerätään julkisesti. Julkisen havaintopaikan pitäisi löytyä kartalta: Paikalla olevassa kyltissä tai tarrassa pitäisi olla merkintä onko kyseessä julkisesti seurattava paikka.
Ei-julkisilla havaintopaikoilla liikkumista halutaan rajoittaa pitämällä havaintopaikkojen sijainnit ja havainnot luottamuksellisina. Niitä käyvät tarkkailemassa vain ammattilaiset ja erikseen sovitut henkilöt. Mikäli tätä havaintopaikkaa ei löydy kartalta, sen tietoja ja sijaintia pidetään poissa julkisuudesta. Älä lähetä havaintotietoja tällaiselta paikalta!
Joillakin havaintopaikoilla voidaan kerätä sekä julkisia että ei-julkisia havaintoja: Näillä paikoilla voit osallistua julkiseen havainnointiin, ei-julkisista havaintotoimenpiteistä kerrotaan niihin osallistuville.
Voit tutustua havaintojen lähettämiseen ja muihin vaelluskalojen seurannan joukkoistettuihin toimintatapoihin pienvesien vaelluskalojen lisääntymisseurannan seurantakampanjan verkkosivuilta tästä linkistä.
Havaintopaikan valinta tarkkailtavan virtaveden rannalta
Havaintopaikka saatetaan merkitä rannalla erillisellä kyltillä tai tarralla, jossa on myös havainnoinnissa opastavaa tekstiä. Havaintopaikan merkinä saattaa myös olla vedenkorkeuden vaihtelusta kertova mittakeppi, jossa tyypillisesti on keltaisen ja magentan väreillä merkitty senttimetriasteikko. Havaintopaikka on usein kutusoraikon kohdalla, mutta niitä saattaa olla muullakin. Samalla koski- ja virtavesialueella on tyypillisesti useita havaintopaikkoja.
Havaintojen kohteena oleva alue yhdellä havaintopaikalla on noin 10 neliömetrin kokoinen rantaveden pätkä puron tai joen vartta: 1*10 m rantaa, tai kapeissa puroissa myös 2*5m jos esim tarkastellaan samaan aikaan molempia rantoja.
Mikäli havaintopaikkaa ei ole erikseen tarkasti merkitty rantaan tai veteen, se pitää valita itse. Valitse paikka josta näet helposti vesirajan ja rantaveden aluetta, siten että et vahingosssa astu itse veteen. Havaintopaikaksi kannattaa valita sopivan matala ja mieto virta missä poikasia pääsee helposti näkemään, jos niitä alueella on.
Havainnot ovat aina vain havaintoja: Se, että jossain hankalassa paikassa poikasia yrittää katsoa, mutta ei näe, ei tarkoita etteikö niitä siellä ollut. Saattaa tarkoittaa vain etteivät kalat olleet siinä paikassa niissä olosuhteissa laskettavissa. Joissain paikoissa on pintaväreilyä tai rikkonaista virtaavaa vedinpintaa on niin paljon että tarkkailu on vaikeaa.
Jotkut havaitsijat kartoittavat vain samaa yhtä tai muutamaa havaintopaikka kun taas toiset kartoittavat laajemmin puroa katsoen. Molemmat tavat ovat hyviä: Aina on kiinnostavia kuulla missä ainakin oli poikasia. Keskeisimmät poikashavainnot pitkin kesää eri puolilta selittävät poikasikäluokan määrää ja liikkeitä sekä täydentävät tai selittävät sähkökoekalastustuloksia. Siksi ei kannata rajautua vain kutupesien lähialueen kevättarkkailuun, vaikka kevättarkkailu antaakin soraikkokohtaista kiinnostavaa tietoa.
Havaintopaikan tiedot pitäisi kerätä aina alle 20 m matkalta: Sähkökalastuksen koealat ovat noin 30 m pitkiä, eikä poikaslaskennan yksittäisten havaintopaikkojen pitäisi olla niihin nähden kovin suuria. Näin noiden havaintojen yhteensovittaminen on paljon selkeämpää.